SUOMALAINEN JA URALILAINEN KOTAPERINNE 

1. asumiseen liittyvien tapojen taustalla on säältä suojautuminen.

2. säältä on haluttu suojautua etenkin talvisin (talviasunnot kesäasuntoja 
järeämpiä).

3. vanhimpina säältä suojautumisen eli asumisen paikkoina voidaan pitää 

puiden ja kallioiden muodostamia harjanteita, onkaloita, kielekkeitä ja luolia 

(suomen puolella tunnetuimpia susiluola).

4. uralilaisten kansojen asumuksiin kuuluu erilaiset puoliksi maahan kaivetut 

majat ja kevyemmät maan päälle pystytetyt kodat ja majat.

5. asumusten paikoiksi on valittu eläinten suosimia paikkoja (porojen 

pysähdyspaikat, lintujen levähdyspuut).

6. joen eli veden läheisyyttä on pidetty tärkeänä (perinteinen asuinpaikka 
sijaitsee joen valoisalla pohjoisrannalla, suin eli vastapäätä sivujoen suuta).

7. perinteisten asuinpaikkojen nimiä on säilynyt haltijoiden nimissä 

(sosva-joen-lähteiden-ukko, lyapin-joen-keskivaiheiden-akka).

8. uralilaista asumista voidaan jakaa kahden vuoden eli vuodenajan mukaan 
(kesäasuminen 1-3 perheen kotakunnissa, talvikyliin siirtyminen ensilumen 

aikaan).

9. talvikylinä ovat toimineet jokien varsille pystytetyt 1-7 perheen muodostamat 
sukukylät (päivän matkan päässä toisistaan). 

10. talviasunnoiksi on rakennettu puoliksi maan alle kaivettuja ja maan päälle 

kaarien ja tolppien varaan pystytettyjä majoja (uusitaan seitsemän talven välein 

tai tarpeen vaatiessa).

11. kesäasuntona on toiminut kota jonka osien nimiä voidaan johtaa uralilaisten 
kielten kantamuotoon asti (tuhansia vuosia vanhoja).

12. kodan suosioon on vaikuttanut keveys, kuljetettavuus ja soveltuvuus 

pohjoisen elinoloissa harjoitettuun ruuan perässä liikkumiseen eli jutaamiseen

(kantasamojedin joto).

13. jutaamiseen kuuluva leirin pystyttäminen ja purkaminen on tehnyt kodan 

osista pyhiä (jokaisella esineellä tarkoin valittu paikkansa ja tarkoituksensa).

14. kodan luomaa pyhää tilaa voidaan ajatella "kehämäisesti" (elämän ylläpitäjä), 
"vaakasuorasti" (päivän puoli, pimeän puoli), "pystysuorasti" (kotamaa=alinen, 

savuaukko=ylinen), tulen mukaan (lämmön puoli, kylmä puoli), sukupuolen 

mukaan (miehen tila, naisen tila), iän mukaan (vanhojen puoli, nuorempien puoli), sukulaisuuden mukaan (sukulaisen paikka, vieraspaikka) ja haltijoiden mukaan 

(henkien tila, ihmisten tila).  

15. kotaa pidetään "elämää suojelevana kohtuna" jonka oviaukosta synnytään 
yhdestä olevaisuudesta toiseen (pimeästä valoon, levosta liikkeeseen). 

16. kodanpaikan valintaan kuuluu monenlaisia taikoja ja tapoja joilla perheen 
ja maan haltijat saadaan hyväksymään asuminen (vaivaa on nähty myös tulen 
ja veden haltijoiden lepyttelyyn, tällaisia tapoja voidaan kutsua tulijaisiksi tai 
tupaantulijaisiksi).

17. uralilaiseen kotipiiriin kuuluu kota tai maja, kaksi tulisijaa (sisä ja ulkopuolella), 

kotaa ympäröivä pihamaa eli kenttä, kantojen päihin rakennetut lavat ja aitat, 

kuopat, kuivaustelineet, vedenottopaikka, kotaa ympäröivät puut ja kivet (perheen

uhripaikkoja) ja kauempana metsässä sijaitsevat pyhäköt (miehillä ja naisilla 

omansa). 

18. suomalaisen kota-asumisen keskeytti vieraisiin elinkeinoihin (maanviljely, 
karjanhoito) ja rakennustapoihin (hirsitalot) siirtyminen.

19. hirsiasumisen vieraasta alkuperästä kertoo rakennusten omituinen muoto 
(nelikulmioita) ja myöhäiset lainanimet (tupa=saksan stub, pirtti=venäjän pirti).

20. hirsiasumiseen siirtyminen muutti asuinkodan pihakodaksi josta tuli perheen 
hengellisen elämän keskus eli kotipyhäkkö (udmurtin kuala).

21. aitoina uralilaisina rakennuksina voidaan pitää kotaa, majaa, laavun tapaisia 

tilapäisrakennelmia, maakuoppia, erilaisia lavoja ja aittoja ja alkuperäistä saunaa.

22. alkuperäinen sauna pystytetään maapohjalle kumpareen tai kupolin muotoon 
(pajuista taivutettu kehikko peitetään nahoilla, tuohella tai turpeella, "paju puista 

vanhin" eli rakennuspuista).

23. saunaa pidetään pyhänä olevaisuuden tasoja yhdistävänä paikkana 

("puu löyly, kivosen lämmin, hiki vanhan Väinämöisen, läpi kuumista kivistä, 

läpi saunan sammalista, läpi reppänän rehuisen, läpi taivosen yheksän, 

läpi kuuen kirjakannen").

24. löylyä pidetään alkuhenki Väinämöisen hikenä (ajatellaan valuvan maan 

kautta aliseen ja nousevan höyrynä yliseen, kylpeminen=pyhä toimitus, 

kotoperäisiä tapoja rukoilla).

25. alkuperäiseen kylpemiseen kuuluu sopivan paikan etsiminen, pajumajan 
pystyttäminen, kiukaan kivien etsiminen, tulen virittäminen, vastojen sitominen, 
kylpijöiden kutsuminen, löylyn heittäminen, alkuhenkien laulujen laulaminen, 

vastominen, hiljaisuudessa istuminen ja joessa vilvoitteleminen.

26. saunan eli hikimajan alkuperäistä nimeä voidaan etsiä volgalla käytetystä 
montsa-sanasta ja maja-sanasta (maa-sanan johdannaisia, alkuperäisessä 
saunassa istutaan maassa, "maan jumalattaren povessa").

27. kodinhaltijoiden palvontaan on sekoittunut monenlaista alkuperää olevia 

tapoja ja uskomuksia (yhteydessä sielujen jälleensyntymiseen ja sukulaisten 

henkien muistamiseen).

28. vanhimpana perinteenä voitanee pitää kehon eri osiin (hius) ja esineisiin 

sidottuja suojelushenkiä ja elävien tai kuolleiden ihmisten sieluille laadittuja 

haltijakuvia eli "kaksoisolentoja" (viedään kuoleman jälkeen hiitaan eli 

metsäpyhäkköön missä yhtyvät sukuhaltijoihin, elinvoimansa eli henkisielunsa 

syntyessä uudestaan sukulaislapseen).

29. metsäpyhäköissä palvottuihin haltijoihin kuuluu perheiden ja sukujen puoliksi

eläinhahmoiset perustajat ja suojelushenget eli toteemit (mansien huuhkaja-ukko 

Jipi-ojkan ihmispäästä lähtevät suipot huuhkajan korvat).

30. sukuhaltijoita pidetään ihmislajin vanhempana, parempana ja puhtaampana 
muotona (polveutuvat suoraan luojahengistä, elävät kesät eläinhahmossa, talvet 
ihmishahmossa, voivat muuttua kiviksi ja puiksi).

31. sukuhaltijat edustavat jatkumoa, sitä-mistä-tullaan ja sitä-mihin-pyritään, 

syvintä mahdollista luontoyhteyttä, ykseyttä.