1240. "pirettim kalasi, ol ruakka kaikelaist"
(kalasit eli pidot, kaikenlaista ruokaa,
arjen vastakohtaa).

1241. "ne käöp niin toesiisa kansa kalassii"
(käydä kalaisissa).

1242. "elä liikuttelek kalakoprines"
(koske kalakourillasi, koti=puhas tila).

1243. "käänny sinä seinähän päin ja minä
sinuhun päin nii ollahan kalansuomusa
ja on lämmin nukkua" (kalansuomussa
nukkuminen).

1244. "kaljaseha sie sit ko syömää käyvää" 
(kaljase eli karjase, oikea suomen kieli
=ärrätöntä).

1245. "pirtti kalijotti tyhyjänä, ei ollu 
ketähän kotona" (aikaa ennen
puhelimia).

1246. "kalakahutak kelluu, että tuliivat 
syömää" (kalkauta kelloa, vrt. syömään 
huutaminen).

1247. "tuos on ov auk ala kävellä kaikkinie 
kilkkuneis kalkkuneis" (inhotut laukkuryssät 
eli ovikaupustelijat, vrt. mainosten
tyrkyttäminen).

1248. "pitäs lähteä kävellä kalakuttelemhan 
kotia päin" (kotia päin kulkeminen).

1249. "kotona kuuluvat asiat olevan sillä 
kallarilla että sinnep pittää lähtiäh hyvin 
suiseraan" (kotona eli vanhempien kotona, 
vrt. kotoila).

1250. "kui nämä ollaa kalliit nämä omat 
maat" (omat maat, asuttaa=omistaa, 
vrt. omituinen rahalla omistaminen, 
estää omaa omistamista tapahtumasta).

1251. "em mää päevällä niim makkailem 
muukko joskus vähä kallistan" (kallistan
eli lepään).

1252. "jos saa piene ajankin kallistella ni sit 
jaksa taas" (jokaisella oma levon tarpeensa, 
vrt. pakottamisesta lähtöisin olevat
"työpäivät", "työviikot").

1253. "tarkeniphan siinä kallokhakki riisuva 
jaloista ja alle olimma vuotheksi levittänhem 
männyn hakoja" (kallokhaat eli karvakengät,
oman asumisen kaikuja).

1254. "min oon tuas ylähällä kallootelluj ja 
paiskasin sittem maata" (paiskasin maata, 
maata vasten).

1255. "mie aikain sinnuu siinä tien katveessa 
uotin, mutta ku sinnuu eij näkynä, nii mänin 
yksin" (omaa elämää).

1256. "tuosa meijän kuistilla on niin 
kalavehinem paikka" (kalvehinen eli varjoisa, 
istua kesällä).

1257. "siellä om meijäm penkik kalavesa vähä" 
(kalveessa, koivujen alla).

1258. "nythä suap panna uksen kamanua 
merkin, ko sie oikie tulit meilläki  käymiä" 
(oven karmiin merkin).

1259. "emäntä täyvvessä kamarassa" 
(kamarassa eli voimissaan, saa paljon 
aikaan).

1260. "pimmeessä kamastuttaa kun jottai 
ootoja eäniä kuuluu" (kammottaa 
pimeässä, ihminen=päiväeläin).

1261. "se ol aika kamahus toisiilaisil, 
ko talo palo mörttynee, yheksält vähält, 
jottei itsekkii palaneet" (helposti
palaneet puutalot, vrt. kodat).

1262. "kun yöt pimiää niin se uv vähä 
kun kamiampi olla" (kamiampi olla, 
yksin mökissä).

1263. "kehtoa heä tuollaista kaminoa piteä" 
(kaminoa eli meteliä, vieras viina
=vieraat häiriköt).

1264. "tuntu kammilta olla yksin pimiäsä 
pirtisä" (vrt. tulen valaisemassa,
tulella monta tarkoitusta).

1265. "mie täs jo kamottelin että sie pijan 
tulet" (kamottelin eli aavistelin).

1266. "en ruppee yksinän olemmaan siellä 
mökillä, niin kamottaa" (yksin elämistä 
kammoavat, uroksille luonnollisempaa).

1267. "em mä rupia teirän kans 
kammoottelhon" (kammottelohon 
eli riitelemään).

1268. "naapurin mies tuli riiteleen 
mun kansa, vaan kampasiin minä pistin" 
(striidanhaluiset naapurit, 
suomalaiset ja "suomalaiset").

1269. "siellä män nuapurusten asijat 
kampeuksiin, että vähällä vähimmijään 
ol tappelu tulla" (omituinen vieraiden 
lähellä asuminen, vieraat päättäjät
=vieraat asemakaavat=vieras suomi).

1270. "kylläpä tänä päivänä taas kampistaa, 
kunei mikää tapahru" (kampistaa=vastustaa, 
tapahru=onnistu, vastaiset päivät).

1271. "se tuntui se majammuutto niin 
kamuisalta" (kamuisalta eli ikävältä, 
iso muutos, vie aikaa löytää omat polut).

1272. "mie n en sais paha miele kans lähtee" 
(väärältä tuntuvat asiat).

1273. "tul meil kyllää aja kans" (kylään 
kutsuminen).

1274. "ei mulloo kiirettä, minä lähin ajan kansa" 
(ajan kanssa lähteminen).

1275. "illaks – illan kans" (muodollisilta 
tuntuvat tervehdykset).

1276. "ei myö oteta evähii kans" (eväiden
kantamisesta, ihminen pärjää monta
päivää ilman ruokaa). 

1277. "se kanaht miulle jotta, mitä sie näim 
myöhää tulet" (m-yö-hään).

1278. "vierassiimmuu kannattaa" (näytä 
huonoja tapojaan, vieraiden aikaan).

1279. "ei kannatte lähtiä asumhan autiinta 
talova" (autiotalot, uskotaan olevan 
yhteydessä entisiin asujiin).

1280. "on se merkillistä kansikasta tuo 
paper" (paperin myöhäisestä alkuperästä, 
tarpeetonta oikeassa suomessa).

1281. "ei ook kansakäömistä mittääp 
pietty heijän kansa" (erilaisia ihmisiä 
vältellään, vrt. suvaitsevaisuutta 
teeskentelevät kaupunkilaiset).

1282. "ku on semmossii laiskansutkeit 
kaikki siin nii on talo huonol kannal" 
(laiskuutta paheksutaan, sanakin 
lainaa).

1283. "siel kävelet ja siit kannat hiekkoa 
nii julmast et" (kannat hiekkaa sisään).

1284. "se rappoo kanttaa jaloissaan" 
(kodin pyhyyden unohtaneet).

1285. "noapuri kanttaa äkämieltä toista 
noapurie vasttaan" (vieraat naapurit,
vieraat ongelmat, oikea suomi
=harva-asutusta ja pieniä sukukyliä).

1286. "em minä ook kanteellinen 
kohalleni" (kanteellinen=katkera, 
kohalleni=kohtalolleni, kohta-lo).

1287. "saatanhan minä kantata" 
(kantata eli poiketa käymään).

1288. "em minä soata olla 
ollenkaak kanteellinen perreelleni" 
(kun sietävät minua vanhaa,
omista huolehtiminen).

1289. "siinä se un kantustelluj ja 
mökissään om pysyny" (omat mökit, 
vieraat talot).

1290. "ei siinä pitkkääm määk kun 
torassa kapakehttaa" (vanhat eukot, 
joutuessaan yhden katon alle, 
vrt. "vanhainkodit").

1291. "mitäs siin kapeilet, käyp pöytiäv 
vaan" (kapeilet=emmit, kursailet).

1292. "siinä ov voan kapelu, että missä 
stä talavea ollaa" (missä ollaan talvea,
talon palettua, suojan tarkoitus
=suojata talvelta).

1293. "sitähän on talossa myötään 
semmosta pikku kaperrusta"
(kaperrusta eli tekemistä).

1294. "kyl se siin sentään yhtä ja toista 
hiljakses kapersi, se kalasti ja hakkas
klapit ainaki" (omaa elämää, 
vrt. omituinen "palkkatyö").

1295. "tuokaa lapset puupinolt pienii 
kapikkehhii sytykkeheks" (lapsille 
annetuista toimista, liikkeeseen 
perustuvia, vrt. elämän vastainen 
skouluissa istuttaminen).

1296. "määhän pois eli minä 
sinuo tällä kepillä kapistan" 
(häirikköjen piinaamat kylät).

1297. "kapistellal lunta soappaista" 
(lumeton tila).

1298. "elä kapostelek toisen 
kapineita" (kapostele eli 
koskettele, vrt. varasta, 
koskeminenkin väärää).

1299. "on se hiännii vuan oma 
kappaleesa kun niitä lähtöö 
kylällä kertoomaan" (omat kodit, 
vieraat kylät).

1300. "sille isännälle sattu sitte 
er kaprakka kasakkapoeka" 
(toisilla työn teettämisen 
alkuperästä, kasakka=renki, 
lainasanoja molemmat).

1301. "minä kapsan tiällä pihassa sem 
minkä jaksan" (kapsan eli teen pikkutöitä).

1302. "jalan kapsek kuulluu" (hiljaisuudessa 
eläminen, vrt. hermoille käyvä liikenteen 
melu).

1303. "täshä mie uon kotnurkis kapsehtint" 
(koti=elämän keskus).

1304. "älä kapsi päätäs siin ruakapöyräs" 
(kapsi eli raavi, ruokatila=puhas tila).

1305. "mie täs koton kapsin ja kapsuttelen 
millo sitä, millo tätä" (oma tekeminen, 
pitää virkeänä).

1306. "täytyy täst lähteä kotiappäin 
kapukoimaan" (kotia päin kulkeminen).

1307. "kapula kierti, että ol lähettävä 
hakkeen" (viestikapula jolla levitettiin 
sanaa talosta taloon, vrt. obinugrilaisten 
vastaavat tavat).

1308. "sitä pit uamusellai nii varrai kavuta 
ylös enne" (piti kavuta ylös, työhön 
pakottaminen=vierasta, päivän mukaan 
nouseminen=omaa).

1309. "min oon ollu suhun vähä kareennuksis, 
kun et s oo käyny meillä pitkhän aikhan" 
(kareennuksissa eli suutuksissa, 
omien luona käyminen).

1310. "tuas se asuu se Santeri karikkanakkoom 
pääs" (karikkanakkoon eli kivenheiton päässä).

1311. "ei täst oo enää kun karikannakkoos 
kranhin" (kranhin eli naapuriin, 
lainasanoja=lainatapoja).

1312. "karkeampi väki se aena syöpi 
yhtaekoa samassa pöyvässä van nuo 
pirpanat syöpi tuolla penkillä ja minkä 
missää" (lasten annetaan elää aikuisia 
vapaammin).

1313. "miul ei olt mittiä assuu suatavis, 
ei kättä karkijampua" (tuliaseiden 
myöhäisestä alkuperästä, omat aseet
=itse valmistettuja).

1314. "pittää sitä varulla ollak kynttä 
karkeampata, näkkyy pakkaelovan 
hyökkäelemmään" (pitää olla tuliaseita, 
ryssien varalta, vrt. aseiden valmistajat, 
samoja maita jotka levittävät pelkoa).

1315. "pijetää ruokaperäiset tossa 
pihakarkealla" (ruokaperäiset eli
levot).

1316. "olkai koreestaa tai saattem 
mennäk karkeelle" (pohojalainen 
suorasukaisuus).

1317. "Akun karkejaks sitä sanottii" 
(Akun talon pihapiiriä).

1318. "elä aina nii kovast kolistele, 
kai pienet linnut pihasta karkkuup" 
(omat kotieläimet, kodin lähelle 
tulevia metsän eläimiä).

1319. "veljäi ajo humalikkaat pois" 
(humalaisten pois ajaminen).

1320. "ei se ens meinant lähtee mut ko 
oikeen karmistiin ni kyl sai jalat allee"
(karmistiin eli hätistin).

1321. "minä oun koettanna karmuilla kiini 
tässä mökkipahasessa, ei se ou hyvä lähtee 
mualiman raitille, kylymästi siellä tuuloo" 
(itselliset mökkiläiset).

1322. "aamulla kun karpasee ruokaa, 
vähän kyllä pärjää" (pärjää eli jaksaa).

1323. "minä vasttaaj juostak karpasin" 
(vastaan juokseminen).

1324. "kunnon miehet meilä vieraina 
pietään" (kunnon miehet, vrt. selvät).

1325. "jäättyneitä suurii karpaloi pit 
vällii juossa ottamas saunast tultuu" 
(omat asuinpaikat, metsän keskellä).

1326. "pit karpastaija untilalta" 
(karpastaija eli säikähtää, 
unitilalta).

1327. "mikäs kiiru Ansulla ny on, 
kun se tollai menee karppasee" 
(kiirehtimistä oudoksutaan).

1328. "minä olin karppeillan ja 
valavon koko yön" (karppeillani 
eli varuillani, oudon äänen 
kuultuani).

1329. "sitä ei pijät tullat toisen 
kartanoler rähisemmää" (vieras 
viina, vieraat rähisijät).

1330. "hithastis se vaim meän 
kartanoltaki katuaa tuo lumi" 
(kartanolta eli pihalta).

1331. "menkää mukulat ulos, mut pysykää 
kartanolla" (turvallinen paikka,
ennen "automobiileja").

1332. "kaik lämmi männöö kartanolle" 
(lämmön varjeleminen).

1333. "elekee työ niil lähelä kartanoo niitä 
mattoja puistellah humpsuttoo"
(jokaisella työllä paikkansa).

1334. "mänkää työ vaa saunaa, myö 
haravoijaa sil aikaa tää kartanomaa"
(oman elämän luonteesta, 
työ kerrallaan).

1335. "kesäl ussein juotii päiväl sajjuu 
kartanomual" (saijuu eli teetä,
vrt. juomaa).

1336. "kartanommaal ei elukkoi 
laskettu" (kartanomaalle eli 
pihamaalle, puhas tila).

1337. "komiat on kartanopuut" 
(pihapuut).

1338. "se oli se vanaha emäntä, 
hyvin karuluontonen ihiminen köyhää
kansaa kohtaan" (omat ja vieraat
emännät, erottaa käytöksestä).

1339. "musta kissa om mein talon karvaa" 
(karvaa eli väriä).

1340. "toiskan äijä tuli tänne meillen" 
(toiskan eli naapurin, vrt. toisela).

1341. "jo sie olet, ko syyvesäki kaskottelet" 
(kaskottelet eli venyttelet).

1342. "tässä iteksen oo istuak kassottanna" 
(omaa hengellisyyttä, hiljentymistä, 
luonnon kanssa yhtymistä).

1343. "hän ei tohit tuonnem mennä, 
häm pökertyy ko nämä ei ooh hänen

kasvinkankahaja" (kasvukankailla 

marjastaminen).

1344. "sinne on kasvipuita istutettu, 
myötääsäj järviin takkoa soutivat

pihlajie ja kaekellaesta" (soutivat

järven takaa kasvattipihlajia, 

vrt. ostivat).

1345. "katajoittamalla" (katajan
savulla, puhdistettiin huoneilmaa).

1346. "kun käivät nukkumaa sannoit, 
anna katetta" (vrt. teennäiseltä

tuntuva "hyvää yötä", vieraat tavat

=kaikkien tuntemia, omat tavat

=perhekohtaisia).

1347. "näettäkö mitem pahalle tuulelle 
tuli, kun näki että me ulimma löytänym 
marijoja ja hän ei, semmonen katteen
kynsi se un" (oudoksutut kadehtijat, 
oma elämä=omaan tekemiseen
keskittymistä).

1348. "mieron kissoja tulloo aina tännes" 
(mieron eli kylän, vieraiden asioiden 
tulosuunnasta).

1349. "kyll oli katkerak kyynelet kun lähdin 
kotoa" (oman kodin tärkeydestä).

1350. "pitäsi ollah huolella ettei katkiusta tule" 
(katkiusta eli katkosta, syömisessä).

1351. "kattaita polttook katkuutettiin" 
(puhdistava katajansavu, vrt. pihtakuusta 
polttavat sukulaiskansat).

1352. "kyl se vähä kamal on kute olk katoalusta 
ja tlee kylm talv" (katonalustan puuttuminen,
vetää vakavaksi).

1353. "kissa kahttoo pahhoo seätä ikkunasta" 
(kissojen elämästä ennustaminen).

1354. "tulee viarai katti pessee silmiis" 
(kotikatit).

1355. "oun tiän talon teht ja elämän 
hommant" (oman elämän hommaaminen, 
tulisi olla mahdollista ilman orjaksi
menemistä).

1356. "sitä ei muut soam mittäät tehäk 
kum pittää kahtoom mitä emäntä meäree" 
(alaisiaan määräilleet emännät ja isännät, 
vrt. pomot). 

1357. "monessa kohti stä isäntätä täötyy 
katveillav voa" (katveilla eli vältellä,
vrt. pomoa, mannemainen toisilla
työn teettäminen, "suomen valtio").

1358. "se käskettiiv vieras muottoon 
kahtomatak, nouskkoo syömmään" 
(syömään nouseminen).

1359. "minä kahak kahtoil lähenkö eli en" 
(oman tekemisen luonteesta, tarkoin 
harkittua).

1360. "eij olluk kahtomamiehijä meillä 
ennen käännä" (kahtomamiehiä eli 
vieraita, ennen tätä, omat asuinpaikat, 
omien keskellä).

1361. "eijj ouk enee sitääj joukkuu kun kaks 
henkii, ukko ja ämmä, koissa" (joukkoa eli 
perhettä, vanhuuden koti).

1362. "teällä ollaan niin katvassa kohassa 
ettei käö ies vieraeta" (katvassa eli syrjässä, 
vieraita toivovat).

1363. "se palijo kalaventaa, suojaa ettei se 
paistap päi" (kotipihlaja, suojaa paisteelta).

1364. "männään tuonnek katveksee" 
(juttelemaan, vrt. lainasana varjo).

1365. "myä ruukataam männä jo aikasi 
moate, ku ei myä vihtitä valvuu nin kauvoa" 
(aikaisin maaten=aikaisin ylös, päivän 
mukaan eläminen).

1366. "mahtak jottan kaukkassi ooroi tullak 
kon kat niin kovast naamatas pese" (ooroi 
eli outoja, vrt. vieraita).

1367. "se kävel rapun eles jos tul kaukahiisia 
mut sittev vähäl loitommal jos omankyläsiä 
tul" (harakan liikkeistä ennustaminen).

1368. "tuli kaakaiset vieraat" (mitähän tietää).

1369. "ei se oo meillä käyny kauvasiin aikohin" 
(käymisten muistaminen).

1370. "menen kauvemma, että mahlut" 
(pienet kodit, sopu sijaa antaa).

1371. "olin koko yän nin kauhkeellani kun 
olin yksin kotona, aattelin jos joku tullee" 
(yksin olemista pelkäävät).

1372. "kolmanteem päevääv, välist 
neljänteenki semmottet kaukimaiset 
viaraat" (kyläilivät, kauempaa tulleet).

1373. "semssiäkki ihmissi on kote ol 
ikä missän kaukank käyny" (kauas 
menemisestä, vrt. henkensä jälkeen 
jättäneet "turistit").

1374. "kyllä sitä kulettiin kaokanahi 
sukulaesissa ennev vanahaa" (kuljettiin 
sukulaisissa, vrt. lähellä asuvat omat, 
miehen ja naisen suku).

1375. "mist kaukkast olla" (olla jostain, 
olla jotain).

1376. "mistäs kaukaalt oletten" 
(vieraiden puhuttelemista).

1377. "kuin kaukanas teitin kotonne on" 
(kotoa poissa olemista ihmetellään).

1378. "mistäs kaukaant vierass on" 
(omat ja vieraat).

1379. "ne on yhtä sukua van ne on hyvin 
kaokalaesia jo" (kaukalaisia eli kaukana 
asuvia).

1380. "on ne hyvin kaokalaesie sukulaesie 
ollunna" (läheiset ja kaukaiset sukulaiset).

1381. "kyl tuol kaukamettil sentäh mustikoi 
ov vaikk ei täs läheill okkah" (metsän lähellä 
asuminen).

1382. "meen käömään Matim mökillä kauvon 
ajan päästä" (omat mökit, vieraat talot).

1383. "mennään ehtoon kaulaa katkasemmaa" 
(viettämään iltaa).

1384. "oltiimpaha vua hämärän kaoloo 
katkasemassa" (illanviettoja kuvailevat
sanat).

1385. "sellaaset kallihimmat tavarat kum 
paremmak kaulahittet tai avaamet pantihil 
lymypaikkahan" (lymypaikkaan, 
vrt. kätköön).

1386. "myö sit pitkäst aikaa kaulattii, 
ko Selma kans tavattii" (kaulattii eli 
halattiin).

1387. "muutov vaan kauneureks pyhäks" 
(laitettiin havuja lattialle, uunin eteen).

1388. "yksin o hyvä syäräm mutta kaharen 
on kaunih maatam mennä" (sanonta).

1389. "äläkää olokos siä sittek kauvoja" 
(kylässä, oman elämän vastakohtia).

1390. "se tuli mua kauttaan" (kauttaan, 
hakemaan mukaansa).

1391. "tuu kauttaan, kun menet" 
(vrt. tätä kautta).

1392. "riputtele nyv vähä kautta pitkin 
ne ettes ihan kasapäihij jätä" (katajan
havuja lattialle, omat koristelut).

1393. "sen tiettää, jotta om männym 
myötämmöisijjään kun otti kavveesak" 
(kaveensa eli kamppeensa).

1394. "onhaan se vähä kavelaa olla 
yksinäh pimiöil öillä" (kavalaa eli 
kolkkoa, ihminen=laumaeläin).

1395. "kun käivät vaimoväjet miästev 
vaatteis" (pidettiin huonojen aikojen 
alkuna, miesten vaatteisiin 
pukeutumista, vrt. ostovaatteisiin). 

1396. "käikäst nyp peremmälle" 
(peremmälle kutsuminen).

1397. "pankaas nyk käyrer ruvaalle" 
(ruvaalle eli ruualle).

1398. "olokaa vieraat hyvät ja käökee" 
(käykää pöytään, käydä=kävellä).

1399. "siitä hohto käypi" (seinästä 
keväällä, päivää kohti asuminen).

1400. "harvon käyren hyvänä piretään" 
(liiasta käymisestä, aiheuttaa vaivaa).

1401. "käyhhään sittä kuhan siät silijjää ja 
tiet lämpijjöö" (kesä=käymisten aikaa).

1402. "mei kissa keträä sillo ko sil o hyvä 
miel" (kotikissat).

1403. "niinku ei kehtais oikee syyväkää" 
(inkeriläisissä taloissa, missä lusikat 
puhdistettiin nuolemalla).

1404. "kyl miä nii kehnosestah vastasin, 
evvaa sit tuntennu" (vastasin kehnosti 
tervehdykseen, vieraat vieraat
=vieras vieraiden tervehtiminen).

1405. "ei kestä keikuttaa, hyvä kun kelpai" 
(vastattiin kiitokseen, kiittää-sanan 
myöhäisestä alkuperästä, oma kiitollisuus
=tekoja).

1406. "olekkos sie lählös kyläh kun niin 
itteäs keinaat" (keinaat eli laitat, nuoria 
houkuttelevat kylät, nykyiset kaupungit).

1407. "tee ny siinä keithallensa, sen kun 
kerkiät" (keithallensa eli kiirehtimättä,
omaan tekemiseen neuvominen).

1408. "se on tuo Matti vielä samassa 
keittuveessa" (keittueessa, yhdessä 
syövä joukko).

1409. "pittää ruvetakkii käymää kejoks" 
(kejoksi=kaarelle, pitkäkseen,
vrt. keijo).

1410. "mäs siä kekkula kekkuloehtemaa 
kotijas" (viinahörhöilyn alkuvaiheita). 

1411. "hiä vua kekkulehtua, vaik työt 
on tekemättä" (viinanjuonnin syistä, 
tyhjän toimittaminen=yhtä vierasta 
kuin toisille työn tekeminen,
oma vaihtoehto puuttuu=tuloksena 
juoppojen ja orjien suomi).

1412. "mitä nuohii kekkulit tiällä 
kekkulehtaa" (paheksutut kekkulit, 
päihteisiin sortuneet).

1413. "mikäs sinun kelaalee näin 
pahal ilmal kyläh" (oudoksutut
pahoilla ilmoilla liikkujat).

1414. "mees kattoon kekä siä tullee" 
(omat asuinpaikat, harva-asutusta).

1415. "ei ole hyvä olla, kun ei ole, 
kekä laittas ruakaa" (oma puolison
kaipuu, vieras avuttomuus).

1416. "ku ehtooki on jo menny näin 
myähääshen, niin taitaa olla keliltäästä 
lähtiä tästä piaksuamahan kotija" 
(yöksi palaaminen).

1417. "ne tul muijat kelkkain kans talvellaki 
pitkiä matkoja, ne tul jokiin avennolle" 
(avannolle pyykille, sulakohtiin).

1418. "siell on muuttohommat, roeppeetaa 
ovat kelekkonna koko päevä" (kelkanneet
roippeitaan, oudoksutut tavaran kerääjät).

1419. "aina se on mökkinsä asunuj" 
(asunut mökkinsä, pärjäillyt).

1420. "mie tulin teil hämärikköö, ni tääl 
pere onkii jo kellallaa yöpuul" (hämärikköö, 
viettämään hämärää).

1421. "kelepaa mun teelä kellehtiä, kun on 
näin kauniita ilimoja" (ilmoista nauttiminen).

1422. "jos oikasis tuoh kellelleh" (oikasis 
kellelleh, vrt. selälleen).

1423. "ruvetaanhan kellelleen" (kellelleen
eli ruokalevolle).

1424. "kissaki laattial kelleröittie" (kieriskelee 
päivän paisteessa).

1425. "kellistelliiv vaem pihatanterella 
päeväpaestteessa" (kesän iloja).

1426. "hyvähä täs on elliä senko kellistellyö" 
(hyvä eli kiireetön elämä).

1427. "hyvähään on kellistelläk kun om mahas 
täynnä" (täyen mahan ilo).

1428. "tuala ne kellittelee kerolla ja oikoovat" 
(kedolla kelliminen).

1429. "antoopashan olla sen mummun alallaan" 
(oikeus elää omassa kodissa).

1430. "sittei ruukata kyläsä susittai syyvä, 
ei saa appaa eikä syyvä kellukkaasa täyte" 
(syödä susittain, hotkita kuin sudet).

1431. "koera kuhtuin tulloo, kelepo vieras 
kuhtumata" (vrt. kutsumatta tulevat 
lähisukulaiset ja ystävät).

1432. "hekumassa elävät ku kelteisillään 
yhessä nukkuvakki" (kelteisillään 
nukkuminen, vrt. alusvaatteiden
myöhäinen alkuperä).

1433. "ei se passaa että aikune ihimine 
siinä kulukee kelteisillää, jos pennuk 
kulukeeki" (alasti kulkemista paheksutaan, 
pennuilla luonnollista).

1434. "tuli oitis kelvenempi oloni, kun 
kuulin, kuinka kotona voitiin" (kotona eli 
vanhempien kotona).

1435. "kemahap pitkälleis" (kemahtaa 
pitkälleen).

1436. "annappas kemmahan vuoteelleni" 
(vuoteelle, vrt. vuodalle).

1437. "ei kehttook kunnollisesti istuakkaa, 
kemottaa" (kunnolla istuminen).

1438. "pankaaha yhtee kohtaa, älkää 
lovisutelkaa kenkämyksii" (levitelkö
kenkiä, jokaisella esineellä paikkansa).

1439. "eipähä se nukutam mut suaha sitä 
ollak kenollaa" (kenollaa eli makuullaan, 
ilta=levon aikaa).

1440. "kenttasin tuolla Tirrosem mökillä 
astik" (omat mökit, kaukana kylistä).

1441. "kyllä me meinaamma kualla täs 
omalla kentillä" (omalla kentällä 
kuoleminen).

1442. "syämisej jälkeem pantiin kentturallem 
maate" (kentturalle eli nurmikolle, 
kesän iloja).

1443. "onko täällä hauskempi olla kentällä 
kun kotona" (kotia ympäröivät kentät, 
vrt. kotakentät).

1444. "kääppäs poika ja haik kirves tuosta 
kentältä" (kenttä=piha, ulkopiha).

1445. "niitä rekiä saa nähä tuolla kentällä" 
(rekikentät).

1446. "oli kentätkit täynnä tuultumassa kaloja" 
(kentät täynnä kaloja, talvipyynnin jälkeen).

1447. "niin ne on siinä, Materon kentässä, 
ne on siinä jonku aekkaa, asunneet koalla, 
ja tuota, kalastelleet" (asuneet kodalla ja 
kalastelleet, lappalaiset).

1448. "min olen syntyny aivan tällä kentällä" 
(syntymäkentät).

1449. "siellä vain on niitä kenttiä tunturissa 
joka paikassa" (tunturikentät).

1450. "kenttä se tietenki porokenttä, missä ovat 
asunhee" (asutut porokentät).

1451. "hää läks kentällee" (kentällee eli 
kotiinsa).

1452. "lyö kynttä kenttään ja paa asija 
töpinäksi" (kentistä keksityt sanonnat).

1453. "kenttämaassa eikä vetelässä" 
(asutaan, kenttämaa=kova maa, 
kuiva maa).

1454. "kenttäpaikkoja on ympärij järven" 
(kenttäpaikkoja, tilapäisiä asuinpaikkoja).

1455. "kenttäpaikkoja on siellä ylemmällä" 
(joen varrella, jokikentät).

1456. "ihan näillä yksillä kenturoilla olen 
elänyt" (yksillä kenturoilla, koko ikäni).

1457. "menkää ny lapset siit ulos kentäreel 
pois jalvoist" (ulos kentäreelle, vrt. pihalle).

1458. "täytyy täst lähtee kenuumaan et 
pääsee ehtooks kotio" (ehtooksi kotiin).

1459. "vie terveiset äijäl ja ämmäl" 
(terveisten vieminen).

1460. "lähetähän kepottahan kotia" 
(kotia kohti kepottaminen).

1461. "kulukeek kepotin ihan olovaksi 
onnekseni" (onneksi kulkeminen).

1462. "kah, Elsako sieltä tulla kepsuttelloo" 
(tulijat tunnetaan nimeltä, luonnolliset ja 
luonnottomat yhteisöt, "suomen valtio"
lähtenyt tukemaan luonnotonta).

1463. "vie äijjä terveisii kotii - kiitoksii, 
kepyyt viijjä" (kevyitä viedä).

1464. "eikhä myö viel kerettäs käyvä 
toisii Mati luon" (toisii eli naapurin,
vrt. toisena paikalle tulleet).

1465. "kyllä se on niin kerkee kylälle 
lähtemään rollia viemään" (rollia eli 
juoruja, kaikki kyliin liittyvä lainaa).

1466. "tokko työ tuletton kertoamaan" 
(kertaamaan, käymään toista kertaa).

1467. "kertoo terveisii koissas" 
(terveisten kertominen).

1468. "no kuuluuko mitä – no ei kiireelä 
kerrattavia" (oman elämän luonteesta, 
pieniä asioita, hetkessä elämistä).

1469. "korkia on kotinen kynnys uuven 
kerran kerrostella" (synnyinkotiin 
palaamisesta, vaikeaa, luonnotonta).

1470. "olen tännääv vähä kerryksissä, 
vaaj jos huomena tulisitta" (oma eli
hidas elämä, helposti häiriintyvää).

1471. "mitä stä kuuluu – eipä kuuluk 
kerrottavia" (oudolta tuntuva 
kuulumisten uteleminen, 
vrt. kysymättä kertominen).

1472. "ol ouvosti kiire kum pit juosta 
kesken syöntiä" (kiire=outo asia).

1473. "myä ollah nii kesäinnytty tänne 
mummun tykö" (kesäännytty mummon 
tykö, kesäisin sukuloiminen).

1474. "minullekkos ne huhuvelee" 
(huhuilee, huuhkajasta polveutuvien
kutsuhuuto).

1475. "kuka tääl keskel yätä melttaa" 
(yö=levon aikaa).

1476. "myö naurettih kesemme" 
(keskenään nauraminen).

1477. "myö huastelttiin keskenämy" 
(keskenään haastaminen).

1478. "veljekset ei oikeen sopinuk 
keskestään" (sopineet elämään 
keskenään, vrt. joutuneet elämään 
liian lähellä toisiaan).

1479. "noista keskiarinaisista valikoittaan 
kaikkein nätemmät leevät ja viärääl 
lämpymäisiks" (viedään lämpimäisiksi, 
vrt. tuliaisiksi).

1480. "ko o kissa kiukuval, tulluot huonot 
ilmat, ko makkoa kesklattial tulluot hyvät 
ilmat" (kissoista ennustaminen).

1481. "niin sanovat keskinäisyyeshän" 
(keskenään puhuessaan).

1482. "sannoo nek keskuveshan niinki" 
(sanoo keskuudessaan, oikeat kielet).

1483. "omas keskuuvessaa hyö laulaat kyl, 
a ku vierait tulloo siis hyö ei nois laulamaa" 
(omien laulujen luonteesta, vrt. vieraille 
esitetty "pop-musiikki").

1484. "olokohon se näim meirän keskuuren 
sanottu" (meidän kesken sanottu, 
perimätieto=salatietoa).

1485. "ne ol semmosii keskuven nimii" 
(omat paikkojen nimet, vrt. karttoihin 
merkityt "viralliset nimet").

1486. "ennev vanahaam myö kestailimma 
monasti Viitahossa ja Ammesmäillä, 
minäi oliv vaarij ja muorin kans" 
(vietimme aikaa vaarin ja muorin 
luona).

1487. "mitäs se sellai kestailemiin on, 
ku aina on kestit, eihää sit kunkaa tavarat 
kestä" (liiasta kestityksestä).

1488. "jokahinem pitee kestapitonsa 
erikseen" (erikseen pidetyt kestapidot, 
vrt. yhteiset uhripäivät).

1489. "kun eivät nyj jo lähärek kun niitä 
pitää niin kauvvan kestata" (liian pitkistä 
vierailuista, itsensä palveluttamista).

1490. "sie oli kestit ja kovin sie meitiä 
olis vie piletty mutta oli jo kiirus kotio" 
(pidetty eli kestitetty, vrt. pidot).

1491. "no nythän tässä kestissä pietään, 
ku or rieskat, nostelleivät ja muut" 
(montaa lajia syötävää, arjen 
vastakohtaa).

1492. "aina se kestittelie, kun sinnev 
vaan osuu mänemiän" (vieraista 
pitävät).

1493. "kun kävi vieras niin sitä 
syötettiin vierasta eikä kahvea tarjottu, 
semmonen kestitys oli minum pienenä 
ollessa" (kahvinjuonnin myöhäisestä 
alkuperästä, afrikan mantereelta 
varastettu piriste).

1494. "tarvis laittaak kestivaroi, kuv vävy 
tulee kestii" (vävyn kestittäminen).

1495. "ei kestäk kiittää, ei kestä" 
(kiittämisen vieraudesta, 
oma kiitollisuus=tekoja).

1496. "ei katimpoja meinank kesyntty, 
mut ku mukula alvarin tosa laro seina 
viäres kissiti ja kesyti, nin tot ne viime 
ulos tlii" (villeiksi syntyvät katinpojat).

1497. "on tuota villikissaa koitettu tässä 
kesutella mutta ei se vaan taho oikein 
suostuva meihi" (villikissat, kaukana
kotoaan).

1498. "kyl noif flika noik kissampojap 
pian kesyttävä, mut ny ne o ni villei et 
nek kihatteleva vaa" (oudolta tuntuva
eläinten kesyttäminen, luontoa
vastaan elämistä).

1499. "siel yläaitas ne nuoret kaiken 
kesää nukkuvat" (oman tilan 
antaminen nuorille, vrt. omaan 
kotaan muuttaminen).

1500. "tellee ies jottai ryntteitä piälles 
jottet ilikosen alast ketalehtele" 
(ketalehtele alasti, vieraiden edessä, 
vrt. omien kesken).

1501. "korijaa pois ketinees tuosta 
penkiltä" (ketineesi eli vaatteesi,
vrt. kesi=iho).

1502. "elä jätä ketineitäsi tuohon, 
ne unehtuu" (jokaisella esineellä 
paikkansa).

1503. "se ei oiva tavalla kehttoo 
isttuukkaas se ei kun ketmottaa vuan" 
(oivasti istuminen, istuminen=yksi 
kolmesta pyhästä olemisen tilasta).

1504. "ollak ketmottaa, ettei kehttoot 
tehäm mittää" (paheksutut laiskurit).

1505. "elä ketri sitä peitettä kaikkii 
ihtes piälle, jotta toisellennii jiäp vähä" 
(tasapuolisuus).

1506. "kissa ku hyrrittää tuolla pankolla 
keträtä, nii, että koko tupa hyrisöö" 
(hyrrittää eli kehrää).

1507. "ei saa antaa sänkynsä nuin 
kettaintua" (kettaintua eli päästää  
likaiseksi, puhas tila).

1508. "menes ketom pualelle sanottiij 
jos nainen tuli liikaa miästem pualelle" 
(keton puoli=tulen puoleinen osa).

1509. "niin kauvahhan se ketturoitti kun 
isä sano silles suorraan ettei meillä passav 
viekastella" (omat tavat, jokaisella
perheellä omansa).

1510. "sev vain morraa ja kylää luutuvaa, 
ei siitä ole ihimiseksi" (kylänkävijät ja 
ihmiset, kumpaan joukkoon kuulut).

1511. "keuvvahav vuoteelle" (keuvaha
eli kellahda, vrt. vuodalle).

1512. "terviisiä – kevveitäpä ovat" 
(keveitä kantaa).

1513. "olokohon nyt talaven niin 
keväimemmällä sitte" (tulen käymään, 
talvi=paikallaan olon aikaa).

1514. "miun issäin koton ol hyvä ellää, 
ei siel olt millaistkaa köyhyyttä ja 
kurjuutta" (hyvä koti=hyvät muistot).

1515. "kyllä ol elämä köykästä siihe aekaa" 
(köykästä eli kevyttä, vrt. ennen 
palkkatyön yleistymistä, vieras edistys
=omaa taantumusta).

1516. "soon nii köykäin sanoossah" 
(köykäinen sanoissaan, vieraina 
pidetyt piirteet).

1517. "nyt sinä puhut köykäsiä" 
(valehtelet).

1518. "yhtä köyttä sitä taloos pitää 
jokahitten vetää muuten ei asiat luista" 
(yhtä köyttä vetäminen).

1519. "ne on niitä vanhoja kanta 
asujaamia" (kanta-asukkaita, 
vrt. ruskeasilmäiset "lappalaiset" 
eli kantasuomalaiset).

1520. "kyllä minä tiältä oon syntysin, 
oekeen kantaasukkaeta" (syntysin 
eli kanta-asukkaita, halu kuulua
jonnekin).

1521. "se on sitä sammoa kantajuurta 
sen Aaten emäntä" (kantajuurta, 
kanta=sukua tarkoittavia sanoja).

1522. "se on vanha mies tuo toistalo 
Jussi" (toistalon Jussi, vrt. toiskan,
toiselan).

1523. "se ain vähä kerrallaa kavertaa 
lapsii ossaa siint talost" (yrittää viedä 
lasten osaa, vieras omaisuuden 
kerääminen=vieraat perintöriidat).

1524. "ne on pikkusen kepsuja koko 
talovväki" (kepsuja eli hupsuja).

1525. "ykstuumasesti elettään ja 
pannaan se soalliisas sammaan 
kekkoon" (jaetaan saalis, oikean
suomen rakenteesta, toisiaan 
auttavat lähekkäin elävät 
sukulaisperheet).

1526. "kyl kolmen päevän takka 
sata, kon kat syä ruaho" (katti
syö ruohoa).

1527. "turha stä on ennää hakkee, 
kyllä son ehtinym mennäj jo kuinka

ja kauvvaks" (varas ehtinyt kauas, 

vastuun ottaminen omasta 

elinalueesta, vrt. myöhässä

paikalle saapuvat maksulliset,

"poliisit").

1528. "se hoasto nii tutust jot" 
(oma puhe).

1529. "taloov väki on kaukaluhurilla 
yökunnis" (kaukoluhdilla yökunnissa, 
kunta=yhdessä tekevä joukko,
yökunta=yhdessä yöpyvä joukko).

1530. "heikää nyj ja muistakaa nyk 
käyrä" (muistakaa käydä).

1531. "tuolt Hiiteläst isäm ol sielt ja 
siit noin äite ol täält näin, Yläkyläst" 
(vanhempien kotipaikkojen 
tunteminen).

1532. "on siinä heimokuntaa koossa, 
ku on sukulaisia likempää ja etempää" 
(sukulaisista koostuva heimokunta).

1533. "mie ja ko lähe mei talost 
aamusil huittamaa ni jokahine 
katsoot" (aamuvirkut).

1534. "jos tästä lähtis kotioppäin" 
(kotia päin lähteminen).

1535. "tääl kävvää nukkumaa" 
(käydään nukkumaan, vieraan
aika poistua).

1536. "se eikö sinne yhthäle vain 
jaahkasi" (jaahkasi eli jankutti, 
oma ja vieras puhe).

1537. "kuka kylässä on hyvir remeles 
se suattaa koissaan ollah hyvinnij 
juaka" (ihmiset joiden käytös 
muuttuu tilanteen mukaan, 
epäilyttäviä).

1538. "sen kanssa puhumiin menee 
sellasseks jaakaamiseks, eikä siint 
tul mitäh valmist" (oudoksutut 
jaakailijat).

1539. "mitäs siinä jaakoat, mene jos 
menet" (harkitseminen ja tekeminen, 
vieras jaakailu).

1540. "eihä se saa niin äkisti sanotuksi, 
ko se jaakaa puoleen ja toiseen" 
(oma harkitsevaisuus, vieras mielen 
muuttaminen).

1541. "en minä viitti niitä paanistaa, kun net on 
niin jaakeita lähtemähän" (lähtemistä vieroksuvat, 
vrt. vieraaseen asiaan lähtemistä).

1542. "mitä sinä nuih hiljoo männäj juakerrat" 
(läheisistä huolehtiminen).

1543. "sulla son aina semmosta jaalausta se 
lähtö, ettei siittä lähöstä tule mithän" 
(omaan ja vieraaseen lähteminen,
vrt. "skoulut").

1544. "mie löin jaamaa, lähenk mie sinne vai en" 
(löin jaamaa, harkitsin).

1545. "siinä piettii joamoa, miten assiit selvitettäisii" 
(pidettiin jaamaa).

1546. "kyllä siinä juamoo käätiin ennenkun minä 
piäsin lähtemään" (oma eli hidas elämä).

1547. "mitä siälä kokoukses nyt jaamattihin" 
(omat ja vieraat kokoukset, vrt. kerahmot, 
käräjät).

1548. "kon te viittitte nim pitkäk kom 
päivätt on kuullellas semmosta jaanausta" 
(jaanausta eli turhaa puhetta, 
vrt. "skoulut").

1549. "mää oli se jaanis mont päävä, 
mutt ei siit mittän tul" (jaanissa eli 
aikeissa lähteä).

1550. "nyp pääseväs sit siitäki jaanist" 
(jonkin asian toteutuessa).

1551. "jaaraa tossa eikä ymmärrä lähtee 
kotionsa" (oudoksuttua käytöstä, 
vrt. jäärä).

1552. "ee sitä kehtook kukkaan kuunnellak 
kus se oekeer ruppee juarikoettelemmaa" 
(jaarittelemaan).

1553. "elä juarittelet tyhjee" (oudoksutut 
jaarittelijat).

1554. "juarittaa joutavaa kun ei ou asiita 
ei asiin alakuu" (oma ja vieras puhe).

1555. "em mie joulak kuunteleh sij 
jaaritoksijans" (tekijät ja jaarittelijat).

1556. "tulet tuppaa, elä seistaj juarotas 
sielä pihala" (tupaan kutsuminen).

1557. "Riitukos se nyt tullaj juartaa 
kottoosav vae kukas se o" (nimeltä 
tunteminen).

1558. "elä juaruilej joutavoo" (omaan 
elämään keskittyminen).

1559. "ei sil paran puhu pal mittä asjoi, 
se lähte niit kumminki ympärs kylä 
jaaruma" (vieraat kylät, vieraat 
juoruilijat).

1560. "palioko tullee jos sata jajetaan 
kuuteen ossaan" (isojen lukujen 
vieraudesta, tarpeettomia omassa 
elämässä, yli seitsemän=äijä).

1561. "näykäilee syä, jaataa hiljolensa" 
(syö näykkäillen, kaikkea tutusta 
poikkeavaa oudoksutaan).

1562. "kyl myä tullah jakkast myä keritäh" 
(vrt. kellon mukaan liikkumaan pakotettu 
mannesuomi, vastakohtia).

1563. "kun miä vaan kerkiään niin kyl 
miä lählen" (kiirehtimistä inhoavat
hämäläiset).

1564. "jahka vasta kota pallaa, niin tottapa 
lumiki tuiskaa" (kota palaa, vrt. tuohilla
katettu kesäkota).

1565. "jahka vasta kota pallaa, tuohilla se 
katetaa" (kodasta keksittyjä sanontoja).

1566. "yhles myö siel sit jahastih" 
(jahastih eli selvitettiin asiaa).

1567. "siinä kiisteltiij ja jahakoetiij ja 
koeteltiij jos jollaet tavala sovitella" 
(kiistelijät ja sovittelijat, kumpaan
joukkoon kuulut).

1568. "elekee siinä jahkoo joutavii" 
(joutavista jahakoivat, metsä
opettaa).

1569. "siinä myö vua istuttiij ja huostoo 
jahkettiij ja nii se vua yö kulu" (yhessä 
istuminen).

1570. "kyllähä myö jahkettiin vua lähtemättä 
se jäi" (hidas elämä, vähentää vääriä 
päätöksiä).

1571. "mitä kummoo hiän siinä jahkaa, 
kun ei jouvuk työllen" (jahkailun
aika ja työn aika).

1572. "kyllä sem pitäs ny osata tehä sen, 
kum minä juurta jahkain sille selevitin"
(oma oppiminen, omilta oppimista).

1573. "se jahkailee niin kauan, ettei sen 
lähälöstä mitee tule" (väärältä tuntuva
vieraisiin asioihin lähteminen, 
omaan lähteminen=mieleistä,
vastakohtia).

1574. "siin suap monet jahkajaist pittiä, 
enneko assii selviip" (vieraalta tuntuva
tyhjästä jahkaaminen, vrt. työkseen
jahkaavat "poliitikot").

1575. "mihinähän se taas jahkii, ku ei 
tuu jo kotia" (läheisten odottaminen).

1576. "ei mnul ol mittä asja, mut mnä 
tli hiuka jahkottama" (jahkottama 
eli käymään).

1577. "toiskas olivat jahkunehek" 
(toiskas=naapurissa, 
jahkunehek=ihmetelleet).

1578. "noi ämmät kun kuulee jonkun 
asian niin siitä sitä jahkuamista 
piisaa moneksi aikaa" (jahkuamista 
eli puhumista).

1579. "mitäs siinä niin jahmuat" 
(syöt liian ahneesti).

1580. "se nyt vasta on aika jahnus, 
ei tahlo liikkeelle päästä aamukautena" 
(liikkeen aika).

1581. "siinä neo jahnuksellaa sentää 
koko pere pysynnä kotosalla" 
(pysyneet kotosalla, koossa ja 
sovussa).

1582. "ei tuo asia maksa jahruta koko 
päivää" (jahruta eli kiistellä).

1583. "ehän tuosta nyt ennee tarvihte 
jahruta" (oman elämän luonteesta, 
sovittelevaa, hetkessä elävää).

1584. "ku miä olen aina niin vihannu 
koko elämänikäi tot kylän muijien 
turhaa jahtoost" (vieraat kylät, 
vieraat kylänmuijat).

1585. "kyllä se tuo Esko puhua 
jairittaa nytti, sen puhheessa ei ou 
totta sitteikskään" (vieraat miehet, 
vieras puhe).

1586. "eilliset polovet oj jakkaatunna 
Pohjammoallej ja Hämmeeseen"
(polovet eli sukupolvet).

1587. "kissaet tul kärkkymääj jakkaesija" 
(kotikissat).

1588. "kuinkas teillä jaksetha" 
(jaksamisen tiijustaminen).

1589. "kuinkas tyä nyj jakseletten" 
(kertoo välittämisestä).

1590. "hyvästikkö oot jaksanna" 
(hyvästä kertominen, vrt. omituinen 
valittaminen).

1591. "mitäs semmossi ni juurt jaksa 
oorol ihmisil selittelemä rupesi" 
(oudoille puhumisesta).

1592. "kyllä se pauhata jaksatteli, 
kehtasii yhestä asiasta, niin kauvan 
jaksatella" (vieraana pidetty puhe, 
vrt. älä jaksa).

1593. "ei se muuta osaa puhua, 
kun kylän asioota jaksattaa" 
(kylän asioista jaksajat,
vrt. kylistä lähtöisin olevat).

1594. "ei se laeskana olluv vaen 
eihän se tahtonuj jaksella elättää 
niin suurta joukkua" (joukkua eli 
perhettä, omat perheet=pieniä).

1595. "niil ol niij jaksoa, kuh harvon 
näkievät" (jaksoa eli puhumista).

1596. "minkälaises jaksus tyä olette 
siäl olleet" (läheisistä välittäminen, 
oma "sosiaalihuolto").

1597. "minä läksin ihan jalanalakain, 
kahtomaan miten jaksetaan tiällä" 
(katsomassa käyminen, lähekkäin 
eläminen).

1598. "on niin ahrasta, ettei o kären 
käännettä eikä jalaan jakkoo"
(liikaa tavaraa, vai ihmisiä).

1599. "eihän teällo jalaj jakuo, kookkai 
ny eles noit tyäkaluja pois jalost"
(lattian kaluttomana pitäminen).

1600. "s ov Viljo, minä tunnen sen oitis 
jalaallaskusta" (tulijoiden tunteminen,
vrt. vieraiden keskellä eläminen,
vastakohtia).

1601. "eihän täällä oo ei käin ei jalan 
lommaa" (tavaroiden lattialle 
jättämisestä, vrt. orsilla pitäminen).

1602. "anoppi el kakskymment vuotta, 
sit vast om miul tulnaa jalansija"
(vierasta alkuperää olevien 
suurperheiden aiheuttamaa 
kärsimystä, orjuuden muotoja).

1603. "poikkesin teillekin samaan jalan 
syteen" (lähekkäin asuminen).

1604. "lähi jalasyte takasin" (kylästä, 
kammottavia paikkoja, täynnä vieraita).

1605. "ihanko sinä jalansytisesti läksit 
haravata tuomaan" (jalansytisesti eli 
varta vasten).

1606. "käyppä panemasa ovi hakkaan, 
ku oot vielä jalanviistasa" (jalanviistassa 
eli jalkeilla). 

1607. "tul oikei jalast jalom puhumaa" 
(jalasta jalon, jaloin liikkuminen,
vrt. henkensä taakse jättäneet
"autoilijat").

1608. "ihlankos sie tulit jalastjalon minuu 
kattomah" (kattomassa käyminen).

1609. "tulin jalastatehen tuomaan teille 
lämmintä leipää" (omat leipäkaupat).

1610. "poa ov ramppii ko oot viel jalastiel" 
(ramppii eli säppiin).

1611. "en voe tulla huoneisii, ku vuatteet ja 
jalakimet on ropakossa" (ropakossa eli 
kurassa, puhas tila).

1612. "käy hakemas kun oot viälä seisahilla 
jaloolla" (seisaalta istumaan, istualta
makuulle).

1613. "tuoha yhel tiel viel voikupkii pöytäähe 
ko kerra uot juokseval jalal" (yhellä tiellä,
turhaa liikkumista vältellään).

1614. "jos on assieta niin selevitettään jos 
ei niim paenuotej jalakoen" (jankkaamista
inhoavat, oma elämä=selvää, puhasta,
eteenpäin pyrkivää).

1615. "ei minu jalakan jatkunna siellä käyvä, 
täytyy toisella kerralla käyvä" (käynti 
kerrallaan).

1616. "ei ouh hyvä jalassa" (sanottiin jos 
jotain ei alkanut kuulua kotiin).

1617. "no onpas tuas tuvan lattija roipetta 
täönnä, niin ettei jalaka jakau" (vieraat 
roippeet, vieras tavaran kerääminen,
vrt. vähätavaraiset kodat).

1618. "en sunkka mnä täst korost lähre 
ennenko jala erel" (oman kodin tärkeydestä).

1619. "min on kaik lapsei ihlan täs jalajjuures, 
naimisis täss ympäristös" (oma elämä, 
omien ympäröimää).

1620. "tuolla meijjän jalossahan se tuo kissa 
makovaa" (vieraat kissat, oma eläinrakkaus).

1621. "meijjäv väki otti puolempäivä aikana 
jalakahaaraj, ja neuv vieläip pötköllää"
(päivällä pötköttämistä ihmetellään, 
liikkeen aikaa).

1622. "se oli sit pimjä kun mää tulin kotja" 
(vrt. myöhässä).

1623. "pyyttöväej joukos oli palioj jalaka
miähiäki" (pyyttöväen eli kutsuvieraiden, 
omat vieraat, tulevat läheltä).

1624. "mää pistij jalakapannuun tulikivvee 
tuikkasim pallaaj ja, kyllä lutteet hävis eikä 
sen koomin tullu" (jalkapannuun tulikiveä, 
omat hyönteismyrkyt).

1625. "rappusii ies piettii närreehavvui 
mihi pyyhittii jalkapohjat ko tultii tuppaa" 
(näreen eli kuusen havuja, rappuset
=lainasana).

1626. "kissa makkoo aina minun jalakapiässän" 
(kotikissat).

1627. "minä olin jo aikusin jalakasella" 
(päivän mukaan nouseminen).

1628. "ne oli jo jalakasesa" (aikaisin aamulla).

1629. "paneppa ovi kiini ku olet vielä jalakasessa" 
(jalkasessa eli liikkeellä).

1630. "mitenkäs se ukko näin aikaseen oj jo 
jalakiissa" (vrt. ennen päivän nousemista).

1631. "kis makas ai mnu jalkoksisan ja sit 
koeraki, ko luva sai" (kissat ja koirat).

1632. "kahoha nyt tuota kissoa ku 
kalkkerehtoa jaloksis" (kalkkerehtoa 
eli pyöriskelee).

1633. "varhampa säkin oot jalkunhella" 
(aamuvirkut).

1634. "eiköhää myö lähtäj ja jallikoimaa 
kotii, täst on aika matka" (vrt. päivän 
matka, kävelyetäisyydellä asuminen).

1635. "a mitä sie aina miun puheistain 
jallittelet" (jallittelet eli matkit).

1636. "se tuparakennus ol sitte, jalostettuna 
nyt sillä mukkaan ku ite kunkim miel ol että, 
sen sai laittoa hyvinki hyväks elikkä, antoa 
olla huonommassa räävässä" (jalostettuna 
eli komistettuna, oman mielen mukaan).

1637. "a hiä jamistai olemua meil, eikä lähtent 
mihikiä" (toisten kotiin / maille tunkeutujat, 
euroopan kansojen piirteitä).

1638. "siinä neo jahnuksellaa sentää koko pere 
pysynnä kotosalla" (yhtä pitäminen).

1639. "kylläpä se nyt vettää janahukselleen" 
(väsyttää ruuan jälkeen, vrt. syötyään 
makaavat eläimet).

1640. "pittääpä ruvetat tuohol lattijallev 
vähä janahukselleen" (janhukselleen 
eli pitkälleen).

1641. "koko ehtoon se stä siinä janttasi, 
mutten mina stä niim paljo kuullellakkaav 
viittiny" (oudoksutut jankkaajat).

1642. "em minä semmosta janttuuta 
kauvvav viittik kuullella" (janttuuta 
eli väittelyä, euroopan kansojen piirteitä, 
suomalaisten vastakohtia).

1643. "ihaj janttuussani minä lähin sitä 
kahtomaa" (janttuussani).

1644. "lähärin aivan jantuksis sua 
kattomhan" (jantuksissa, vrt. jantu
=voima).

1645. "mä lähärin aivan jantuhjaloon 
tätä sanomahan" (jantuhjaloon, 
omat sanomat, jalan tuotuja).

1646. "lähärin ihan jantussa jalloin 
Santeria kattomaan, mutta ei van ollu 
kotona" (oikea eli puheliton suomi, 
vrt. rahan huijaamiseen suunnitellut 
"kännykät").

1647. "ko se on niinki vanaha niin se 
tahtoo aina niistä asioistahaj jarnutella" 
(vanhuksilta suvaitaan erilaista 
käyttäytymistä, vrt. lapsilta).

1648. "no mittee se vielä siinä jassaroepi 
eikä jouvul lähtemään koko päevänä" 
(oudoksutut jahkailijat).

1649. "ota vähä jotakin kärej jatkua ja 
mee kattomahan mikä siälä roskehtii" 
(omat puolustusvoimat, perheen mies).

1650. "hyvää jatkoo" (voitiin toivottaa, 
hyvästiksi).

1651. "nyt se aaenaner riijjaj jaukka 
pittää loppua, yhteen sannaan" 
(riitelyyn puuttuminen, kertoo 
henkisistä ongelmista, onnellinen 
lapsi ei haasta riitaa).

1652. "mitä se tyhjä jaokkuu toemittaa, 
pittää suusak kiini" (jaukkuu eli 
kinastelu, ei kuulu omiin koteihin).

1653. "hä jeevlas ja pärmänttäs nii 
kauhjast et kakarakki peljästysi ja 
rupesiva parkuma" (kiroilun vieraasta 
alkuperästä).

1654. "emmnää viihddin semmost 
jeekkumist kuulustelk ko hän jeekkus, 
mnää läksin tiähes" (jeekkumist 
eli vihaista puhetta).

1655. "kissat jäivät tuppaa jehkimaa 
keskennää" (marjaan lähtiessäni).

1656. "minä olin sillon kukkeisilla ja 
jellailin ulukona" (kukkeisilla eli 
jalkeilla, vrt. kukka).

1657. "no koetellaahhan tässä miehissä 
jepanoijja" (jepanoija eli sovitella asiaa, 
vrt. "viranomaiset", tarpeettomia).

1658. "katoppas nyk kuka tuola männäj 
jeuhkasoo kum min en sitä tunne"
(turvattomuutta lisäävät vieraat).

1659. "myö jiätytämmä miäen, tiemmä 
miäen itsellen" (jäädytetyt mäet, 
vrt. luonnon luomat).

1660. "tässä jo om paljo kalvempi" 
(kalvempi eli varjoisampi, portailla,
hellepäivät).

1661. "verä ny jotaah nuttoo niskahas, 
johaan ny vaa ilkiätkääh lähtii sin ilkusen 
alaastin ittiäs viisah" (alasti liikkumisesta, 
luonnollista vain saunan jälkeen).

1662. "ootetaahav vielä, jospa se alakasit 
tulla" (oottamisen ilo).

1663. "oli jos kuim pitkältit tähän kinostanu" 
(kinostanut pitkään, jolloin ei päästy 
liikkeelle, vrt. talvikylät).

1664. "mihinkä se siälä ny on johkaantunuk 
kunnei jo kuulu" (läheisten oottaminen).

1665. "se on naesiij johteella" (naisien 
johdolla, talon ylläpito).

1666. "minä imehtelij ja kysyn Aleksilta, 
että mitä se tuo vieras tahtoo" 
(oudoksutut vieraat).

1667. "jokainoi söi aina omallaas" 
(lusikalla).

1668. "hää anto kättä jokatulleelle" 
(vieraiden kättelystä, myöhäistä 
alkuperää).

1669. "ei tuasta sivuu niim pääsej jot 
ei siältä jokaa älvistele" (ahdistava
vieraiden lähellä asuminen, aiheuttaa 
monenlaisia ongelmia).

1670. "jokalaist äväst viättim piroist" 
(evästä pidoista, vrt. tuotiin).

1671. "lähenhän minä iltamiin jokali 
toisiihi poikii lähtöö" (iltamat, 
omaa vai vierasta).

1672. "ootpa sinä kumma jokatalon 
jussi" (taloissa kiertävälle).

1673. "kyll ain teekki olet kauas 
kotopaikoltan jokkantunu" (kotoa 
poissa olemista ihmetellään).

1674. "lähehä mie sinnuu jonkuu 
matkaa kyytimää" (vrt. saattamaan,
kaimaamaan).

1675. "ko miul ei yhtiä joksahtant 
mielie, huastua niit kylä kuulumissii" 
(vierailta tuntuvat kylän asiat, 
vrt. "lööpit").

1676. "ei se paljo huastele ja minkä se 
sannoo niij joksaattaa nii ykskantaa" 
(oma ja vieras puhe, vrt. puheliaat 
karjalaiset).

1677. "mies ei kuj jollaelee vaekka 
joukko näläkää näkkee" (paheksutut 
laiskat miehet).

1678. "tule meille jollonki päivänä" 
(käymään kutsuminen).

1679. "jospa stä oliskin täsä eres 
jommottinenkin miäs apuna nin eipä 
tota oliskah hätä" (yksin elämisen 
ongelmia, helpompaa tänä päivänä).

1680. "voipa evähät vielä päivän pari 
jommosesti riittää, ko kattoin syyvään" 
(kattoin eli säästäen, oikean eli itse 
hankitun ruuan aikaa).

1681. "kertuakua en piäst teijä sivu jot ei 
jompane kumpane ois haukkunt koira 
tai sie" (vieraiden lähellä asumisesta,
luonnotonta).

1682. "siin se vaan kotonna jonkkailie 
eikä viittit tehläm mitiän" (oudoksutut 
jonkkailijat, vrt. toisille työn tekijät,
oma vaihtoehto puuttuu).

1683. "Antti tiälä istu iltakauve ja puhua 
jorottel kaekellaesta" (illan istuminen).

1684. "männä jorotti sivute eikä eis 
päiveä maininnu" (oudolta tuntuva 
vieraiden tervehtiminen).

1685. "yhäkkö se siellä jorpottaa eikä 
muistak kottiisakkaal lähtiä" (oudoksutut 
jorpottajat).

1686. "ai jai ku sit ol lysti aina puhuttaak 
kun se tul kyliä, kun se sil taal jorras" 
(jorras, puhui outoa murretta).

1687. "ja sit kyssyit jot ketäs kulkevaisii tyä 
ootta" (vieraista tutuiksi).

1688. "tuusta auttaham mua jouvukkeheksi" 
(läheisten auttaminen).

1689. "tulkoopas jookot syömää" (syömään 
kutsuminen, joukko=perhe).

1690. "eiks nuo settäis joukku tulne teäl käymeä" 
(sedän joukko).

1691. "se on semmoista joukeatyylistä 
kansoa, ettee ne paljov vierasta 
suvaihte" (vieraiden suvaitsemisesta, 
vaihtelee perheittäin, vrt. omituinen 
"suvaitsevaisuuteen pakottaminen",
vrt. maahanmuuttajien käyttäminen
uuden orjaluokan luomiseen,
"suomen valtio").

1692. "lyöttäöv vaen yhteej joukkoon" 
(joukkoon lyöttäytyminen).

1693. "toi kissa, soon kas vähä 
hauskuutena isoj joukon" 
(hauskuutena pidetyt kissat).

1694. "minähän tämäm mökin tein 
kun tulij joukolliseksi" (joukolliseksi 
eli perheelliseksi, luonnollinen mökin 
teon ajankohta).

1695. "kyl hä see verra sentä joorasis, 
et äitiläs puuh hakkasis" (äitilässä
eli äidin kotona, läheisten auttaminen).

1696. "siinä ei pitänys sillä hetkellä ollas 
semmosta ihmistä josta voesin niin 
joutavie eppäellä" (varastamisesta, 
ei vieraita=ei varkaita).

1697. "lähethän nyk kathon oikeij 
jouthesta" (jouthesta=kiirettä pitämättä, 
vrt. jouto).

1698. "kas nii, nyt oj joutel lysti ollak ko 
huaneet om puhtaat" (puhtaan kodin ilo).

1699. "mie käyn sit teillä illal taikka aamul 
siin joutopuhtehel" (joutopuhteella, 
hämärän aikaan).

1700. "mitä sää siellä kuukkaat, 
ekkö sää jouvun nukkuhu" 
(kuukkaat eli kukut).

1701. "heti kaet sitä pit kottoosal 
lähteek kuv vuaj jaloilleej joutu" 
(yökylässä oltaessa, koti=ihmisen 
paras paikka).

1702. "sittek ku jouvuij joukolliseksi 
mieheksi niim minä laitim pienen 
oman kojin" (omat eli pienet kodit, 
vrt. kodat).

1703. "kylläpä sekim miäs on joutunu 
kehenojen kelekkaan" (kehnojen 
vältteleminen, vrt. "kaupungit", 
täynnänsä kehnoja).

1704. "no sitähä asuttii yhtenä 
talona ensin ja siitä sittä jouvuttii 
eri taloksi tässä" (asua yhtenä 
talona).

1705. "lähäre äkkiää, meej joutua 
ja tuup pian pois" (vieraat
kylät, vieraiden hallitsemat
verokylät).

1706. "määppäs joutuuvuk, 
nil lähemmä kylään" (omat
kylät, vrt. kylä=talo).

1707. "puhun senkin samalla, 
kuj joukahti tossa miäleeni" 
(oma puhe).

1708. "kyl se oli semmost 
juhlamaisempaa, puhtaas ja 
siistis olos nii" (vrt. arkena 
noudatettu puhtaus ja siisteys).

1709. "missä hyö juhmanoat ku 
eivät jouvvup pois" (läheisten
oottaminen).

1710. "kuinka na tohit yksin nukkuap 
pimiänä aekana siellä mökissä, 
jos sattusi juippia olleel liikkeessä" 
(vieraat juipit, vieras yksin
eläminen).

1711. "ku se julukijjee semmostakis 
sanua" (vieraana pidetty puhe, 
vrt. "avoimuus").

1712. "se on niij julukea, ettei häpiem 
mittää" (julkea eli häpeämätön).

1713. "ei mittää hiä kainostellii, 
hiä on julkee" (oma kainous, 
vieras julkeus).

1714. "että kehtaskin nij julkisesti 
tulla minulle sanomaa" (vieraana 
pidettyä käyttäytymistä).

1715. "on se vähän liija julukinen 
tuo immeene" (julkinen eli julkea,
vrt. järkyt "julkkikset").

1716. "täytyykös sit olla niij 
julmetun nuuka" (paheksutut
piirteet, omien vastakohtia).

1717. "joss ei Väenö piam paranen 
niin kuinka sehij joukko tullee 
toemeen" (harva-asumisen 
ongelmia, vrt. lähekkäin elävät 
sukulaisperheet).

1718. "istu tuoh muurin loukoh 
niinku jumi ettei koko aikana 
suutansa auvassu" (vrt. tupajumi).

1719. "mitäs tässä enneej jumia 
istutaam, männään nukkumaa" 
(jumia istutaan, vrt. jum, jumo
=haltija).

1720. "kovin harvaan kun sannooj 
jumpsaottelloo niin sehän se on juro" 
(hiljaiset ja jurot).

1721. "se puhu yhtä junturii niättei 
toiset saanu suuv vuaroo" 
(vieraana pidetty puhe).

1722. "se om meijen tapa" 
(omat tavat).

1723. "säikähin ku kaks juokaletta 
tuli tupaaj ja min oli yksin kotona" 
(harva-asumisen ongelmia, 
vrt. sukulaiskansojen 2-7 
vierekkäin pystytettyä kotaa).

1724. "minäpäs juoksahlan pikipäin 
kysäsemässä" (toisesta talosta,
lähekkäin asuminen).

1725. "mihinkähä sillä nuin kiire on 
ku aevaj juoksupotkassa mennee" 
(juoksemista ihmetellään).

1726. "se on nyt siellä juoksusalla 
ei se ok kotona tällä kertoa" 
(katsomassa käyminen, 
vrt. puhelimet, jokainen keksintö
tehnyt hyvää ja pahaa).

1727. "no ei sitä nyt niij juoksusalttaan 
tiijjäl lähtteeh hölömmyilemmään" 
(juoksemisen vältteleminen).

1728. "oeskoon tuota juomatonta 
vettä, janottaampa se rupesi" 
(veden pyytäminen).

1729. "kuka se tuonnäkösesti kävellä 
juomuaa" (kävelystä tunnistaminen).

1730. "kun kaikki juanessa pirettiin, 
tyäjuanessa sano jos vaimoväkkeekin 
osas majass olla" (juonessa eli 
järjestyksessä, omat majat).

1731. "kyllähä täs juonie tulloa" 
(tullaan juoneen, toimeen).

1732. "se ei tuo sen kans juonee" 
(anoppi miniän kanssa, vieraat 
suurperheet).

1733. "ämmät ne kumminkik 
kaikkivoipia on, vaikke järjellä, 
ni juanella" (ämmät eli isoäidit).

1734. "ethän tuota juonella lies 
sanonna" (oikea puhe).

1735. "mitäs minum päälläin taas 
juanit" (juonittelun vieraudesta).

1736. "elä siellä juoni eläkä äkkäele" 
(juonittelusta, lapsellista).

1737. "älä pak juapnuspäite meil, 
tuls sit vast kos oles selvä"
(juoppojen torjuminen, 
tuntemattomia oikeassa 
suomessa).

1738. "tuli juapunespäiten siehen 
pärrästämmään eikä meinannup 
poiskal lähtee" (viinasuomen 
ongelmia, vrt. kansan
huumaamisesta rahaa keräävä
"suomen valtio").

1739. "ookko sinäir ruvennuj 
juorukontiks" (juoruilusta, 
elämä liian helppoa jos aikaa 
ajatella toisten asioita).

1740. "kyllä siä hyvänä pilettii, 
syätettiij ja juatettii" (hyvänä
pidettiin, vrt. pidot).

1741. "mitä jupakkaa heil lie olt 
emmie tiijä" (jupakkaa eli riitaa).

1742. "ku täsä nyt tuli jupakkaan 
nuo vanahat asiat" (jupakkaan 
eli puheeksi).

1743. "mitä sinä siinä jupakoit" 
(jupakoimisen outoudesta).

1744. "men ny siit johonkin, 
ei sun jurnaamistas aina viitti 
kuulella" (omat kodit=pieniä, 
ei tilaa jurnaamiselle).

1745. "voi hullo kon pitää jurnah, 
kon en muistan tuat sanuu"
(sanomisen aika, menee ohi,
jurnah=harmittaa).

1746. "kyllä mua niin jurnii, 
kun em mä päähny lähtemähä 
joukkoho" (joukkoon 
lähteminen).

1747. "mitä tuosta myötähän 
jurnuaa" (jurnuaa eli valittaa,
oudoksutaan=vierasta).

1748. "mie juroim pirthim, 
mie el lähteny mihinkhän" 
(juroutua pirttiin).

1749. "nyt se taas juro siihen 
istumhaan, eikä lähes siitä" 
(pakolla vieraaksi tulijat, 
euroopan (manne) kansojen 
piirteitä).

1750. "tämän kyläm poejat ne on 
kaekki semmoesija jurrikoeta että 
n ei ies hyvvee päevee tiek kun 
tulloovat vastaan" (kylien
luonteesta, lisäävät huonoa
käyttäytymistä, vrt. kaupungit).

1751. "kyllä se isäntä jurrutteli kum 
mina suntakina laitoin illallisen" 
(vieraat isännät, vieraat sunnuntait, 
vieraat uskonnot).

1752. "toisella pualella pirttiä naisek 
kehräsivät jurruttivat" (pirtin puolet, 
vrt. kodan).

1753. "minä justtii ettoneelta nousin" 
(ettoneelta eli ruokalevolta).

1754. "minäkim menin niirej juteehi" 
(mennä juteehi, juttusille).

1755. "minä olij jutteessa sen kanssa" 
(olla jutteessa, juttuväleissä).

1756. "kyl mar sitä jutel soppi" 
(sopiiko jutella).

1757. "no nythä myö saahaakii rauhas 
jutella" (vrt. juttuhetki).

1758. "oisitta sopina, tuhmoo tuo 
on veljesten väline juttelemine"
(juttelemine eli kiisteleminen). 

1759. "em minä kehtoo juttelemmaal 
lähtee mokomasta asijasta" 
(kiistojen vältteleminen).

1760. "oven suussa myö seistaj 
jutkutettii" (kunnes kutsuttiin 
peremmälle).

1761. "se olikin sellaanev vähä 
erikoonen niih jutuuhnansa" 
(rivoja puhunut emäntä, 
vierassukuiset emännät ja 
isännät, kaikessa suomalaisten 
vastakohtia).

1762. "kuinkas sul on juto" 
(mitä kuuluu, vrt. juto=luisto).

1763. "kun tulee jutuks niin siit miä 
aina sutkahutan" (tulee jutuksi, 
sutkautan, oma puhe).

1764. "s oli täällä eileen koko päiväm 
muj jutuuhnani" (jutuuhnani eli 
seuranani).

1765. "em minä puutu enkä sekaannuk 
koko juttuu" (omiin asioihin 
keskittyminen).

1766. "jos tervehen mies kestää kyl myö 
juttuu täs tullaa" (tullaan juttuun, 
pärjäillään).

1767. "no voi hyvä juttu kuitennii, 
vielä sinuukii näköö" (jälleen 
näkemisen ilo).

1768. "kyl se juttuvelee se äijä tavalliisest, 
mu mikä sen ny ol, katto teittii vissih 
vierahaks" (vieraille puhumisesta).

1769. "siinä juttuilttiin kotvanen" 
(juttuilun ilo).

1770. "minä en oon niitä miehhie 
jotka juttuiloo noapureista" 
(juttuilee eli juoruilee).

1771. "tul ny vähä sisäl jutustama" 
(sisällä jutustaminen).

1772. "s on kova jutustammaan aina 
ko sinnem mennee" (juttuseurasta 
pitävät).

1773. "myö ku satuttii illal Puavo kans 
nenäkkäi, ni jutusteltii kaik mualima 
asjat laijast toisie" (nenäkkäin 
sattuminen).

1774. "eikä se malttana yhtenäkkää 
iltana jiähä tulemata juttuvammaa" 
(liian innokkaat jututtajat).

1775. "se käv hyvin usseest minua 
jututtamassa tiällä" (jututtamassa 
käyminen).

1776. "olit sie aika juukel kun et tullu, 
vaikka ol puhe" (oli puhe, lupasit 
tulla).

1777. "etkö sinä juukelin halavattu 
tiijä jotta meillä ei tulla kengät 
jalassa sissään" (talon tapojen 
kunnioittaminen).

1778. "mitäs semmossi ni juurt jaksa 
oorol ihmisil selittelemä rupesi"
(ouroille puhumisesta).

1779. "se on nii juurtuna siihe ettei 
ruahi ennee muuvane lähtee" 
(juurtua kohtaan).

1780. "ompas se taas jylittyny toi 
ovenalus, tarttee kirveellä syttee" 
(jylittyny eli jäätynyt, talvi elämää).

1781. "ei saa tuvas jymylöörä" 
(metelöidä, vrt. jymytä).

1782. "emmä ainakhan olhee 
nukkunhee vielä, se se kuulu 
semmonen jymhäys" (kuulu 
jymäys, kummitteli).

1783. "se nuapurim miäs ol hyvi 
semmone jyrevä ja vakava" 
(oudoksutut naapurit, 
vrt. omat).

1784. "mistähän se on 
jyrkkääntynnä, ettei 
enneäk käök kahtomassa" 
(jyrkkääntynnä eli 
suuttunut).

1785. "painukaa kotihinna 
täältä jystämästä" (toisten 
koteihin tunkevat juopot, 
vrt. rappukäytävissä 
öykkäröivät, kerrostalot
=kamala keksintö).

1786. "ol semmost jytinä ja 
kolina eten saank koko yässes 
hiukkaka nukutuks" (kolinaa 
inhoavat, omat asuinpaikat
=hiljaisia).

1787. "tuossa tuli iso jyty vam 
pijitpä puolesi" (puolensa 
pitäminen).

1788. "kylhä sitä jokahine 
pittiä jäkittiä ommii puolijua" 
(jokainen pitää omaa puoltaan, 
omaa oikeustajua).

1789. "läksin käämmään ihan 
kyläj jytyn" (kyläilemisen 
vuoksi).

1790. "mitäs siin jähäjättä" 
(vieraat jähisijät).

1791. "mänkää pois jähäjämäst" 
(kehotetaan poistumaan).

1792. "mitä sie jäkistelet, 
talo väyhä sie oot" (väyhä 
eli vävyhän, vrt. kotavävy).

1793. "siinä ne vastatuksij 
jäkkäilöitöö, ne vastakynttä 
teköö" (jäkkäilöitöö eli 
kinastelee).

1794. "älkiäpä lipsutko oves 
ielie jällie" (eelleen jälleen, 
edestakaisin).

1795. "älä kehtaa haastaa 
löpöttää sammaa asjaa iellee 
jällee" (oikea puhe).

1796. "höil tul nii kiire, 
jot läksiit jälelleen katsomatta" 
(kiirehtiminen, kertoo
hädästä).

1797. "menes siitä vähä 
jälijemmä" (jälijemmä eli 
taaemmaksi, oman tilan 
antaminen).

1798. "mitäs mij jälessäi 
kuleksit" (oudoksutut
iholle tulijat, vrt. vieraiden 
lähelle pakottavat 
kaupungit).

1799. "eikö su jäliihnäs 
tullu enää ketää" (omista 
huolehtiminen).

1800. "kyllä minua se sana 
niin jäi jälistämhän että kyllä 
mie sille takasin annan" 
(vieras pahasti sanominen, 
oma tasoihin pääseminen).

1801. "mänköö menojaa, 
en mie lähe häne jälkehee 
juoksemaa" (varkaan
jälkeen, outo tilanne).

1802. "lährettiin miästä 
takkaa ajjaan samoja 
jälkijä mistä se oli menny" 
(oma oikeuslaitos,
ei maksa miljardeja,
ei suojele rikollisia, 
ei anna "rikesakkoja").

1803. "paremp vara pitteek 
ku jäläkee katua" (sanonta).

1804. "ei kaikkete miäle jälkke 
saa olluks" (kaikille mieliksi 
olemisesta, johtaa omaan 
tyytymättömyyteen).

1805. "jos minä määnkin 
niijem pitoi ni minä määv 
vasta jäläkeisinnä päevinnä" 
(vrt. ihmispaljous, omat
ja vieraat pidot).

1806. "konnei hällä ooj 
jälkeläistä eikä mittään että 
siittä orottas ylenemmää" 
(ylenemmää eli kasvamaan, 
lapsettomien elämästä,
erilaista).

1807. "ei se sej jäläkelääsiä 
oo, kyllä s on toista sukua" 
(jälkeläiset, jälessä tulevat).

1808. "meillä ei jäljitellä 
toesija eikä kuleta naapurien 
jäläkijä" (omat tavat, 
jokaisella perheellä 
omansa).

1809. "sinu jäliltäis suap 
aena ehtijät tavaroeta" 
(yhden huolimattomuus, 
aiheuttaa vaivaa toisille).

1810. "muistaha jälkeis" 
(hyvästiksi).

1811. "eihä se mihi jouvva sint 
kotuvoa, kun on nii suuret 
jälet mäntävä" (suuret jälet, 
vrt. suuri koti, paljon
tehtävää).

1812. "ne pittää pannaj jälelleen"
(jälelleen eli paikoilleen, 
työkalut).

1813. "meenny sää joka kerkiät, 
mä tuun sitte jäläkihimpäi"
(omaa elämää, kiireetöntä,
kellotonta).

1814. "siitä jäe tännes semmoset 
jäläkimuistot, että ilennekkö 
tuo palatan näelles seuvvun" 
(kärsimystä taakseen
jättävät, vrt. juopot).

1815. "menkäähän kotiin kyllä 
mina täältä tuleskelej 
jäläkisimpuolin" (vanhus 
nuoremmille).

1816. "olpa jälävä kohtelu, 
eipä sinnet tiem miel" 
(tee mieli, jälvien eli tylyjen 
paikkojen vältteleminen).

1817. "jälyluontoinen se on 
ollunna, se ei hellyt toesem 
puhheesta" (jäly eli 
kovaluontonen).

1818. "se isäntä on nij 
jälyluontonem mies" 
(vieraat isännät, vieras 
jälyys).

1819. "eihä nyt turhist huolim 
männä ain jämäjämeä" 
(jämäjämeä eli kiistelemään).

1820. "älkää turhaa jämiskö 
mokomastkii asjast" (lasten 
opastaminen omille tavoille).

1821. "istuaj jämitti pirtim 
penkillä ehtooseen saakka 
ennenkun sai asiaansap 
puhutuks" (vieraaseen 
pakottaminen vs. tunnolliset 
suomalaiset).

1822. "vaikka miä mitä puhun 
niin siä koht minun peräs 
jämäät" (jämäät eli matkit, 
oikea puhe).

1823. "se lyöp nii valkeesee 
härmää, jot jänis o nurkas" 
(lyö härmään, mökin
nurkat).

1824. "se o silviisii ettei ovvii 
soa jättää longallie ko o pakkane, 
muite jänikset tulluot tuppoa" 
(lämmön säästäminen).

1825. "men ny vyäräh toi Ipsu 
kotiah, eihään se senkih jänishouso 
rohri yksin lähtii, niinkon ny suret 
tulis ja veis sen" (sudet suurin
vaara, vrt. ihmiset).

1826. "jos ois oikia muka maas, 
ni kyl siint tillaa käisiit toisissaa, 
mut siin on jotakii jänkää välil" 
(kävisivät toisissaan, jos olisivat 
väleissä).

1827. "ol niij jännittävä asija, 
ettem malttant keskel lähteä"
(omat jännättävät, tietäjä
Joutavaisella metsän
elämä).

1828. "em minä häntä tahtont 
jänniäj ja hänem mieltääl 
loukata" (jänniäj eli saattaa 
huolestuneeksi).

1829. "siä poika et ollukkaan 
männyänä kotoon vaikka miä illal 
sanon ettei saa mennä kyläh" 
(kylille pyrkivät nuoret, 
moni jää sille tielle).

1830. "Jussi jäppiinty seisomaan 
oven suuhu" (oven suussa 
jäpittäminen).

1831. "sanottii et se jäviköittelöö 
toista jos tavas toise puhheit" 
(jäviköittelöö eli matkii).

1832. "ompas siinä jäpistelijä, 
joka ei taevuh hyvvää sannaa" 
(taivu hyvään sanaan, 
kuuntele).

1833. "sekkii raokka se sua 
huonossa vuatteissaasa vua 
ulukona kylymässä jäpistellä" 
(läheisistä huolehtiminen).

1834. "tulukee tok tuppaan 
sieltä kylymästä jäpistelemästä" 
(talvi=monien omien arvojen 
taustalla).

1835. "seiso siellä jäpässään, 
ei ymmärtäny eles pirttiin tulla" 
(kylmän kohmettama).

1836. "käskes se tännep pirttiil 
lämmittelleen, kun tua pakkasessa 
seisoo jäppäsissään" (pakkanen
=vie turhat jupinat, lämpö
=yhistää).

1837. "älä nyt järe kauvva uottele, 
jos ei minnuu kuulu, ni ala 
männä" (omaa eli kännykätöntä
elämää).

1838. "eihä täs viel järi kiirettä uo" 
(hiljaa hyvä tulee).

1839. "liikkuka hiljaa sitte ettette 
järin kola" (kolaa eli metelöi).

1840. "järiim mä häntä haukkuur rupesin 
kunn e ham mullem mitääm pahaakan 
tehny" (omaa oikeustajua).

1841. "kyl tommosist juapost ja kärsimist o, 
ei ne ant toiste maatakka, järisevä ja 
härisevät tosa koko yässe" (juopposuomen 
alkuvaiheita).

1842. "älä ny nin järise, kuuluuhan se ny 
vähempikin puhe" (äänen korottamisen 
vieraudesta).

1843. "siitä on jo maksoaj järitetty 
vuokroa kymmenen vuotta" (myöhäistä 
alkuperää oleva vuokran maksaminen, 
alistamisen ja köyhyydestä hyötymisen 
muotoja, ohjaa rahaa ja valtaa väärille 
tahoille).

1844. "oon olheet niin järjettömät 
pakkaset, ettei ole voinu saa´a pirttiä 
milhään lämpimäksi" (tulen varassa 
elävät, tulta arvostavat).

1845. "roskat laassaa järkennää 
kartanolt pois ko lumi on sulant" 
(laassaa=lakaistaan, kartanolt
=pihalta).

1846. "se o ihaj järkkee astuva asia, 
että pakkasella pittää pannav voatetta 
enemmä" (pakkanen, omia opettajia).

1847. "se kyläilöö ihan järkijään" 
(liikaa kyläilemistä oudoksutaan).

1848. "mie sen ku pistäisiin ovest sissää, 
ni järkinää pantii pannu tulle" (pannu 
tulelle, vieraan tullessa).

1849. "katoppas siekii ku miust näyttää 
et siel järkkää joku" (järkkää eli liikkuu).

1850. "san nyy jotta tol Ylis-Sippolal, 
ete see meil tul ene järmämä" 
(vieraaksi tuppautuvat).

1851. "ei nii hyväst ossais tuol Matil 
laittaakkaa mittää, jottei hää ain järnyis" 
(järnyis eli valittaisi, palveluttaa itseään 
ja valittaa saamastaan palvelusta, 
oman vastakohtaa).

1852. "kukas järpäkki tänne nyt näin 
hiljain vyölä tulle" (vyölä eli yöllä).

1853. "noi juapo järrävä ja sorravat tuas 
ete viit kuulustel, läksi ulos" (juoppojen 
armoilla eläminen).

1854. "mikä lie ollu ukojjärri, vaen kaloja 
se kauppasi, tupakkiin oisiv vaihtanu" 
(vaihtokauppa, rahan käyttöä 
vanhempaa).

1855. "minua ei tarvihte koko pereen 
myötääsä järsiä tahi minä hupenen tästä 
mörskästä" (vieraiden kanssa elämään 
pakotetut palvelijat, vrt. omituinen 
"työelämä").

1856. "se akka järsii aina miestään" 
(järsii eli piikittelee, vieraana pidettyä 
käytöstä).

1857. "mennä yönä sato niin, että koko 
kartano oli järvenä, aivan suuret järvet 
olik kartanola" (kartano eli piha).

1858. "aina sinä jättelet noit tavarojas 
toisten korjattavaks" (paheksuttua 
käytöstä, vrt. lapsellista).

1859. "tässä nys sitte hyvästi jättelen, 
voikaa hyvin" (jättää hyvästi).

1860. "siin talos on nii riitaista 
perettä, jot aina siin on alinomainen 
jätinä piäl" (riitaisat talot, omien 
vastakohtia).

1861. "mitä työ aina jätäjättä, tuo on 
niin rummoa ko ain o yks riija jätinä"
(riidan jätinä, oma j, vieras r).

1862. "eij oo ukkija näkynnä, 
mihihäl liej jätännää" (läheisistä 
huolehtiminen).

1863. "nys se jättää silmät ulos" 
(pimeään tupaan astuttaessa).

1864. "emäntä jätti tän talom pirij" 
(jätti talon pidon ja muutti 
kaupunkiin, vrt. kun orjien 
pitäminen meni pois muodista).

1865. "elä lähe jättämään, kohta minä 
jouvvun" (joudun mukaan, yhessä 
liikkuminen).

1866. "meinaaks sää mun jättää kos niin 
viakkaasti kävelet" (jättää jälkeen).

1867. "älkäist nyj jätä, että saalaa kiinne, 
kun nii kovaa mänetten" (yhessä 
liikkumisen ongelmia, jokaisella
oma tahtinsa).

1868. "jättäis jo satamissee, jot päästäis 
kottii" (ilmojen mukaan liikkuminen).

1869. "lähr siin hämäris kottit tulema, 
älä jät ittiäs pimiäks" (hyvät neuvot).

1870. "lammoo sängym pohjas ja passoittaa 
naisil itsijää" (passauttaa naisilla itseään, 
vieraiden miesten piirteitä).

1871. "vaikka mie olinki jäykkä 
niim mie säpsähin sitä ääntä" 
(oudot äänet, ihmistä ei ole 
luotu elämään pelossa).

1872. "mistähän nuillai lie tuo 
vakituinen jäynän veto" 
(vrt. luonteiden yhteen 
sopimattomuus).

1873. "no siehän jäit sinne 
olehman" (toisen viipyessä).

1874. "hyäst jääkkä" (jääkää 
hyvästi).

1875. "jääkäämmä terveeks" 
(vrt. hyväksi).

1876. "jeämmä hyvästi" 
(vrt. terveesti).

1877. "mie vähän aikaa 
jäähyttelliin ulkon, ku tuvas 
oli nii suoja" (suoja eli 
lämmin, vrt. suojakeli).

1878. "kyllä se vaikka mikä 
huonej jähtyy semmosela 
pakkasela ja tuulela" 
(tuuliset pakkaspäivät, 
talven kylmimpiä).

1879. "jiäskennäiset" (tekee 
jääskennäiset, lupauksen).

1880. "läks muille maille ilma 
jiäksennäisittä" (jääksennäisittä
eli hyvästelyittä).

1881. "yällä on ollu kova pakanen, 
ko akkunoisa on noin jääkukkasia"
(talven ihmeitä).

1882. "jääkynttylät nokkuu rästähiltä"
(nokkuu eli tippuu).

1883. "pitkät jääkynttelit riippuit 
räystämist" (kevään merkkejä).

1884. "älä nym mee sinne pihalle, 
kus siälä on niin kylymä nottei 
susta tuu aiva jääkynttylä" 
(kylmät päivät).

1885. "sää olet niin jäämävynny 
sihen koto oloos ettei suu enää 
misään nää" (kotona viihtyvät).

1886. "paksut jeätallat toe 
kengissään tuppaa" (tallat eli 
paakut).

1887. "viimmeyönä jo meijännip 
pirtissä jääti lasit ylleesä" (jääti 
lasit, talven tulon enteitä).

1888. "ne o huastelevia immeisiä, 
ei ne oj jäökkiä jönttösiä niiko 
nää meikäläist" (nilsiäläiset, 
juvalaisiin verrattuna).

1889. "viitiks sä tommost juapote 
jörinä kuulustel" (juoppojen
kuuntelijat, osa ongelmaa).

1890. "uotsie joutunt jörö jälil 
koko ihmine ko et tule kottii vaik 
kui uotelluan" (läheisten 
huolestuttaminen).

1891. "kah, kotta tuoniet tullessaina 
mittää juotavaa" (kotta=kun ette, 
vieraalta tuntuva ei-sana, vrt. nej).

1892. "kah, Anttihan se olii" (tuttujen 
keskellä eläminen).

1893. "kah, hyvvee päivee" (kaikkien 
tuntemat tervehdykset).

1894. "kah, mikä sinut siihem paeskas" 
(aidommilta tuntuvat tervehdykset, 
hetkessä keksittyjä).

1895. "millonkas työ tuletta meille" 
(käymään kutsuminen).

1896. "myä oltii vaa kahrenkesin kotool" 
(kahren kesken).

1897. "myö tuumattii sitä kahenkuuloo" 
(yhessä tuumaileminen).

1898. "myö tässä tänkin päiveä on oltu 
kotona ihan kahen kahtostaa" 
(kahen viihtyvät).

1899. "kaihan työkin tuletten" (seuraa 
kaipaavat).

1900. "kaet työ poekkeetto niitä vanhojaki 
kahtomaan" (vanhoja kahtomaan, 
vrt. vanhempia).

1901. "aamullahan se jo lähti, kohta kaetes 
se sieltä tulle" (liikkeen aika).

1902. "kai mar soot meilläki käyny"
(vastavierailut).

1903. "kaippahan tulievat kotia, kun aikans 
ovat" (kaikella aikansa).

1904. "kaitpa se tulloo meilläi käymään 
kun kerran tiälläpäin on" (toivotut 
tulijat).

1905. "tuo toisii Kaisa jos näkkyö mis toisii 
haastava kahe kese, ni sillo se juoksuo siihe 
korvat kaahiellaa" (toisii eli naapurin).

1906. "ihaha mie kasso silmät kaahiel jot 
kuka hää nyt tulluo" (vieraiden outoudesta, 
ennen autoja).

1907. "min ool lähön koaheessa ollunna" 
(lähtöä edeltävä jännitys).

1908. "se kuaheleht viime yön, ettei 
suant kukkua rauhas nukkua" 
(kuaheleht eli kuljeskeli).

1909. "elähä sie kuahelehakkua, 
et lähe ennen ku on syöty puolpäine" 
(vieraalle, vrt. lounas).

1910. "no mitä sinä koko yön kaahistelet 
ylähällä ko et paa nukkumaan" 
(kaahistelet eli hiippailet).

1911. "kylhä mie koiti kovast kaahittaa 
peräst, jot oisi tavant siu viel kii" 
(omaa liikkumista).

1912. "yösyännä lähti kaahittamhan" 
(oudoksutut yökulkijat).

1913. "myö ruvettiin hiljakseen 
kahnimaan poislähtöä" (lähteminen 
ja saapuminen, molemmissa taikaa).

1914. "tul ni myöhää vieras, ruokoa 
täytyy jotaki kahnia, mitä osuu olemaa 
suuhu pantavata" (myöhää eli liian
myöhään).

1915. "älä siinä aina kaahota" 
(yhenlaisuus=yhistää, erilaisuus
=erottaa).

1916. "minä tuumasin mittee se 
minun perässäen läks juosta 
kuahottammaan, mut sillä niät 
ol asijata" (juoksemista
oudoksutaan).

1917. "vielä minä teällä elleek kajotan" 
(oma kantaa).

1918. "ei se kauvan kyläsä kaakastele, 
se pallaa pian kottiin" (vieraat kylät, 
omat kodit).

1919. "myö aateltii jot tääl saahaa 
olla rauhaas ni nyt hyö kaaloit 
tänne" (rauhassa oleminen, 
oikean suomen kantavia 
ajatuksia).

1920. "kaik ov viel näinikkenää, 
mut kaalaha peremmäks" 
(kesken valmistelujen 
saapuneelle vieraalle).

1921. "koala puul ja puhu suul" 
(kahlaa puulle, käy istumaan).

1922. "ku kissat koaliit 
käpälällää poskiaa, tulloo 
vieraita" (koaliit eli raapii).

1923. "panetellak kalttoo 
muita iham myötääsä" 
(vieraina pidetyt piirteet).

1924. "kun ne oikeen kokuaa 
sit kaamaa" (oudoksutut 
kaman kokoajat, kertoo 
henkisen elämän puutteesta).

1925. "ei sillain iltamia eikä 
semmosia paljokan ollu" 
(iltamien myöhäisestä 
alkuperästä, vrt. vanhempi 
tarujen kertominen, 
tapahtunut pimeän aikaan).

1926. "mei miehet aamutuimaa 
jo kaappasiit keittikalat järvest"
(miesten tehtävä, tuoda 
keitettävää).

1927. "ensin kattothan 
kaarele vähä ja sitte aletham 
puhuttelhen" (vierasta).

1928. "minä joukik kaaritan 
sellaasem paikan kaukaatte, 
johona mustei tykätä" 
(erilaisten ihmisten 
vältteleminen, vrt. yhteen 
pakottaminen, "kaupungit").

1929. "syämisej jälkeen nen 
nualtiin puhtaaks ja pantiin 
seinäsä olevaan karmiin" 
(lusikat).

1930. "mitäs sit niin kiertäin 
kaartain puhut" (oikea puhe).

1931. "hyvin kierttäin kuarttain 
koitellaan sannook" (vaikeaa asiaa).

1932. "sinä sem moaliman koartijo 
määp poes minun tuvastani" 
(hävyttömälle).

1933. "se on kumma, että se toisem 
puhheen kaataa aina mitättömäksi" 
(vrt. puheellaan alistamaan
pyrkivät, etelän kansojen
piirteitä).

1934. "tuosta sitä lapsena kerran 
jos toesennii, juosta koatsallettiin" 
(lapsuusmuistot).

1935. "se koitti mulle sitä asiaa 
niinku viisinkaavoon tuora etehen, 
muttem mä ollu tietävänäni" 
(vieraiden asioiden tyrkyttäjät, 
mannesuomen alkuvaiheita,
vrt. "itsenäinen suomi").

1936. "se osaa puhua niin kierään 
kaavoon, nottei siltä selkua vähällä 
saa" (oudoksutut kiertelijät).

1937. "ei hänel uo ilkee, koha 
kaavaahtelloo" (uhoaa, teeskentelee, 
vieraina pidettyjä piirteitä).

1938. "kun toista kalehtii nin ei sen 
omakan korvo sitten koro" (korvo
=sanko, koro=täyty).

1939. "em minä sillä puhu että minä 
kajehin, hyvä on kuv vaen saesivat"
(hyvän toivominen).

1940. "älä kaehhi toisen elämä" 
(omaan elämään keskittyminen).

1941. "korjuum mää ne olem pan, 
ei ne karoksis ol" (korjuun
eli talteen).

1942. "onk hä mahtanu kiäles 
karottaa ko ei hä mittä vastanu 
mu hyvänpäiväsä" (hyvän 
päivän toivotukseeni, 
ehkei ollut hyvä päivä, 
hyvä päivä=päivän paisteinen 
päivä=oma pyhä päivä, 
harmaat päivät=omat 
arkipäivät).

1943. "mää kahautin nauraa 
niin kauhiast" (liiasta
nauramisesta, äärimmäiset
tunteet, iloa seuraava
suru).

1944. "myö muata kahahutettii 
uamuu ast" (aamuun asti, 
vrt. päivän nousuun).

1945. "pannua paha kaha siit 
ei uo paha miel kummallakkua" 
(paha kaha, vrt. riita halki).

1946. "siinä se oli kahal lähtöökö 
vae ei" (kahalla eli kahden 
vaiheilla).

1947. "olin aevan kahappahalla 
vaen en kumminkaa lähteny"
(harkitsevaisuus, vähentää 
virheitä).

1948. "elekää kulukekop 
puhtaalla laattialla kahakkäsil 
likasilla kengillä" (puhtauden 
vaalijat).

1949. "mitäs työ siinä kahakkätteen 
völjäöttä ja likkoa kengissäny 
kannatta" (lian kantajat, 
eivät sovi yhteen).

1950. "yksin o hyvä syäräm mutta 
kaharen on kaunih maatam mennä"
(sanonta).

1951. "on se niin kaharenkarvaanen 
jottei sen tosiakaa tiä uskua" 
(ihmisestä joka sanoo yhtä ja 
tekee toista).

1952. "minulla oes sullev vähä kahen
keskistä sanottavvoo" (kahen kesken 
sanotut asiat).

1953. "saeshaan tuo kanssakääminen 
tok olla kahenpuolistakkii" (terveet 
eli kahenpuoliset ihmissuhteet).

1954. "ne ova molemas simmossi 
hiukan kaheluksi, kummot ne 
mahtavas saarat talo asjoi luonama" 
(luonama eli luonnistumaan).

1955. "minä istun vua vakona raohona" 
(vakaasti istuminen).

1956. "ei ne kuulemma osaa sovulla elää, 
kahilastavat ja kahistavat myötähän" 
(kahilastavat eli kiistelevät, 
vrt. elämää pitävät kaislikot).

1957. "meettäkö siitä kahinoimasta" 
(oudoksutut kahinoijat).

1958. "mitä sie kahajat nii aikasie 
ylleä oamul" (nouset liian aikaisin, 
vrt. ennen päivää).

1959. "meäs sinä siin pitkin yätä kahistelet, 
koita maata eles välil" (yöllä liikkuvat,
vrt. unettomuudesta kärsivät).

1960. "myö täs ollaa kahitettaa" (eletään 
omissa oloissamme, oikeus omaan 
elämään).

1961. "kyllä tuo kranni on kumma talo, 
ko siellä kaikki huutaa kurkku 
kahajallahan" (vieraat krannit, 
vieraat huutajat).

1962. "no siinä illankahjossahan se vasta 
kottiin tul" (kahjossa eli hämärässä).

1963. "sennii kahju, ei kehanu ies aetoo 
korjata" (vieraat aidat, vieras toisilla 
teettäminen).

1964. "kokko kaikelaist kahju ymprilles" 
(kahju eli tavaraa).

1965. "mitä teik kahkailette nyt on talvi" 
(ilman polttopuita tulleille).

1966. "mitähä se viälä oikeen kahkii, 
ku ei se mee maata" (maata
meneminen).

1967. "mitä sinä kahkit oikeen 
kunnet ollenkan jouru lähteen" 
(kahkit eli viivyttelet).

1968. "kahlakaa peremäksi" 
(oven suuhun jääneelle).

1969. "vie nyt kahmalollinen 
terveisiä äitilles, kun meet kotiis" 
(terveisten vieminen).

1970. "ku seki kotihaan tullee 
käyhmään nii soon kourat 
pitkälhään kahmuamassa mitä 
sais mukhaasa" (vieraana 
pidettyä käytöstä).

1971. "misä siäl kahnakoittit, 
kutett aikonas kottit tullu" 
(aikonas, vrt. päivän 
laskiessa).

1972. "myö ruvettiin hiljakseen 
kahnimaan poislähtöä" 
(hiljakseen lähteminen).

1973. "mää kävelen kahnustele 
hiljaa, kun ei mul ol mitään kiirut" 
(hiljaa käveleminen).

1974. "ei siinnä nyt tollalailla tartte 
nauraak kahottaa, vahinkohan se oli" 
(oudoksuttua käytöstä, vrt. toisten 
vaikeuksista iloa saavat).

1975. "se oli viimesenäki aamuna 
kahtalaine, kahtalainen että lähtiäv 
vai ei lähtiä" (arveluttavat asiat, 
vrt. vieraat).

1976. "eik se ois kahteisi mukavampa 
istuvakkii, ku yksinneä siel torotteluo" 
(kahestaan istuminen).

1977. "meijä jättiit nyt iha kahteisi kottii" 
(isompaan joukkoon tottuneet).

1978. "myö ollaan kahtesin kotonna"
(kaikki hyvin).

1979. "paremphan se on että myö 
ollaan kahtesittain" (kuin yksin).

1980. "sit ko oltii iha kaha kahtioa 
kerto hiä sen miul" (salaisuuden, 
Käkisalmen kielellä).

1981. "a mie sano sen hänel iha kahe 
kahtojoa" (kahen sanotut asiat).

1982. "kahe kahtojoa myö ja siint 
hoasteltiiki" (kahen haastaminen).

1983. "istuummo kahta kahtovaa" 
(kahen istuminen).

1984. "myö olimma kahen kahtovaan 
koton" (kahen oleminen).

1985. "mitäs te täällä istutte nin kahlen 
kahtostanne" (ihmetellen).

1986. "myö tässä tänkin päiveä on 
oltu kotona ihan kahen kahtostaa" 
(kotipäivät).

1987. "täälä istuthan vain kahren 
kahtuustansa" (ihmetellyt kahen 
istujat).

1988. "mikä teillä on se ainainen kahu, 
olisitta riitelemättä" (lasten opastaminen 
omille tavoille, vrt. aikuisten tavoille).

1989. "äläkeä nyt huolikok kahuta, 
että soajaam moata" (liikkeestä 
makuulle).

1990. "oun tässä voam männäk kahunna 
etteempäe" (eteenpäin elävän mieli).

1991. "kyllä se koettel kahuta rikkautta 
itellee jos milläij tavalla" (oudoksutut 
rikkauden kahuajat).

1992. "aamullahan se jo lähti, kohta kaetes 
se sieltä tullee" (miehen oottaminen, 
metsä=turvallinen paikka, kaupunkia 
turvallisempi).

1993. "emäntä oli herttanem mutta isäntä 
kaikkia muuta" (omat naiset, vieraat 
miehet).

1994. "roskat ja likaveit pitäs heittee 
aina kaihekohtiin" (kaihe eli syrjä).

1995. "vie nuo kalansuoskut johonni 
kaihepaikkaan, sieltäpähän harakat 
ne löytävät" (kotiharakat, 
omat jäteautot).

1996. "noustaas ylös jo, koska siäl 
kaihentaa päivä jo" (päivän lapset).

1997. "elä vain paak niin kaehes
paikkaan, jottei löyväk" (tavaroista 
huolehtiminen, itse laadittuja
=arvokkaita).

1998. "kyl sitä kaiho tulloo" (kaiho 
eli kaipuu).

1999. "hänel oli kaiho sitä ommaa 
tytärt" (omien kaihoaminen).

2000. "mnä kaehoksu, etem mnä 
oikke miäleläs kulkis" (pimeässä).

2001. "tua toiskan ämmä on ruvennu 
kattomahan mua niin rumaa, jotta 
minoon ruvennu sitä oikeen 
kaihtamahan" (vieraiden lähellä 
asumisesta, luonnotonta). 

2002. "ei yhtääk kaehtenna, vaikk 
ol vanahojaak huoneessa huasto mitä 
sattu" (vieraat miehet, vieras puhe).

2003. "kyl kaike jo o kotti menemise 
aik" (vrt. tulee pimeä).

2004. "soon niin sen kaans henkenä" 
(henkenä, läheisissä väleissä).

2005. "kuitenki kaikitenki tästä vielä 
selevetään" (myönteinen ajattelu).

2006. "oli meittiä siälä kaikistees viis"
(vrt. perheiden koko).

2007. "lupasiit ne toisiilaiset kaikitekkii 
meile tulla" (toisiilaiset eli naapurit).

2008. "meinoot sie kaikkasta koko yön, 
käy nyt jo makkoomaa" (kaikkasta eli 
valvoa, vrt. Kaikkonen).

2009. "mies kiireesti kävellä kaikkasoo" 
(vrt. kaikota).

2010. "kyl joka paikas hyvä oo mut koton 
kaikkian paras" (ihmisen paras paikka).

2011. "ja puhuu kaikkiappäin semmosta 
sopimatonta" (vieras puhe).

2012. "annat sie miul tämän kaikkine 
itsellä" (oudoksuttu anteliaisuus, 
helposti saatu=ei tunnu ansaitulta,
jättää tyhjäksi).

2013. "mihi sie kaikkosit ko mie huusin 
eikä kuuluunt mittää" (kuuluvilla
pysytteleminen).

2014. "kum mie löin niin kaiku Simolan 
rantah" (löin kepillä jäähän, syksyn 
ihmeitä).

2015. "käyhhän sittä mökissä jos 
vähänkkääk kaekkuu korvviij jotta 
tässä vielä elettääj ja tervennä ollaan" 
(käymään kutsuminen).

2016. "kul lähetään Taivalkoskelta 
alaspäen niim puhe alakaa muuttuo 
että se vähän lyhemmästik kaekuu" 
(puheen lyhentyminen, suomi
=alkaa ylhäältä, vähenee alaspäin
tultaessa).

2017. "kuules tota kaelaset kute 
se suutas ollenkan tukit" 
(kaelaset eli kailottaa).

2018. "puhuu kailotta nin että 
kuuluu virstam päähä" 
(vrt. äänekkäät ruotsalaiset ja 
venäläiset, suomalaisten 
vastakohtia).

2019. "annahham minä lähen sinnuu 
vähä kaimmoommaan" (kaimaamaan 
eli saattamaan).

2020. "ei mittään kainia ollum meijjäv välillä" 
(kainia eli kaunaa).

2021. "se kaenie kantaa" (oudoksuen).

2022. "mull ei ole mithän kainia sitä vasthan"
(oma eli kaunaton elämä).

2023. "siällä Mäkipäässä on semmosta väkkee 
että niillä on aina jotakin kainoo naapuriiaan 
kohtaa" (vieraat naapurit, vieraat kaunan
kantajat).

2024. "se ol minulle vähän kaino kun en 
männy silloin kun se kuttu" (omilta 
kuulostavat kaunat).

2025. "se on ollu aina kainomielellä minua 
kohtaav vaikka em minä tiijä sille mittääm 
pahhoa tehneen" (kainoksi vetävä kauna, 
vrt. hiljaiseksi).

2026. "minä voan kannoin niillen kaenomieltä" 
(koetut vääryydet, johtavat kaunaan ja
katkeruuteen).

2027. "en minä oo sinulle kaenomielinen, 
vaekka niin pahasti teit" (kaunan kantaminen
=menneessä elämistä, hetkessä elämisen
vastakohtaa).

2028. "kainomieliset immeiset pitävät 
aina salalla jottae" (salaavat asioita, 
vrt. oikeita tunteitaan).

2029. "mitäs siinä kainostellee, tule joukhoon" 
(joukkoon kutsuminen).

2030. "em minä tiälä mitä se oikeem 
minusta kainoo, em minä om miälestäni 
hällem mittääm pahhaa tehny" 
(kaunasta voimansa saavat pahikset).

2031. "sulla taitaa olla jotaiv vanhoja 
kalavelkoja sille pojaalle, kun sinä sitä 
nin kainoot" (kainoot eli välttelet).

2032. "ei meitiä tarttek kainota, tuttuja 
ihmisiä" (vrt. kainostella).

2033. "toinen ihmii on nii kaipaavain, 
kaipaa kotijaa" (kotiin kaipaavat, 
vrt. kotoa pois pakottaminen).

2034. "kyl kaippaus koto tlee ku olis tääl 
Turuski vaa viikko verranki" (omat kodit, 
vieraat turut).

2035. "eehän se oo kumma, jos ouvossa 
paekassa on vähä kaeseeta ensmäeltä, 
ennenkun tottuu" (oudoissa paikoissa 
asuminen, vrt. tutuilla mailla 
jutaaminen).

2036. "kyl se om parasta kul lähretään 
kaissiin kotiap päi jo" (kotia päin 
lähteminen).

2037. "kaissii meilän nurkis ehtimiisiev 
vaikkei pitäs ollam mitiän tekemiist" 
(vieraiden lähellä asumisesta, 
kärsivänä osapuolena suomalaiset).

2038. "sille erootettihin sieltä tien 
vierestä maata sellaanen soukka kaista" 
(vieraat maiden erottelijat, 
oma maanomistus=asuttamista, 
luonteeltaan tilapäistä).

2039. "sillä on oikee isoo maan kaistales" 
(maita ahmineet vierassukuiset).

2040. "niitä joutavie kaestaleita" 
(metsäpalstoja, arvottomia omassa 
elämässä).

2041. "kaivo ovempieleer reijän" 
(taian tekemistä varten).

2042. "kotona kaivataan" (sanottiin jos 
aivasti kahdesti kylässä ollessaan).

2043. "se kaepoo luonaa käömää, ku se 
ikävöe" (seuraa kaipaavat).

2044. "minä tätä kaipaav vaikka täm ei 
tämän häävempi ole" (kaipaan mökkiäni, 
oikeus omaan kotiin).

2045. "se laala pihatos et kajattele vaa" 
(laulaa pihatossa, vrt. laulaen
työskenteleminen).

2046. "elä viit kajattas sihe, an sää 
hene jutella vaa" (toisten juttuihin 
puuttumisesta).

2047. "kartanon kuvvaenen kajastaa 
vetteej ja nuottikoat ja kaekki" 
(kartanon ja nuottakodan kuvainen, 
kajastaa veteen, kartano=piha).

2048. "rannista kuulu aamulla riihem
puinti niin kajakasti että vei unen 
silimästä" (vieraat grannit, vieraat 
häiriöt, vrt. vieri viereen rakennetut
"omakotitalot").

2049. "pitäs pittee uamukajannek" 
(kajanne eli lepo).

2050. "kajannetta makovaa" (iltasella, 
toisten valvoessa).

2051. "on nin kajee aamu et luulin koirran 
haukkuvan tos ihav vieressänim mut se 
kuulukij järven takaa" (järveläiset).

2052. "taitaa olla ovet auki, ko tuntuu 
semmonen kylymä kajo huonhesa" 
(kajo eli huoku, veto).

2053. "ku et ies immeiste eissä ymmärrä 
kajoja nuita vouhotuksijas" (outoina 
pidetyt vouhottajat).

2054. "ei se kajonnun niitä vanahojakaa, 
eikä äitiähä" (rivoja puhunut mies, 
sanakin lainaa).

2055. "huusin kajottelin, muttee se 
kuullu" (huutamalla kutsuminen).

2056. "mitä mailmasia tet täälä huuatta 
ja kajuatta sillä laila" (turhasta 
huutamisesta, vrt. hätähuudot).

2057. "minä mahah hyviv vähän kesän 
aikkaan tässä kakkaillak" (kakkailla 
kotona, kesä=liikkeen aikaa).

2058. "myö kur riijellä kakatellaa, 
sitte kum minneemeks ja anopiks 
jouvutaa" (riitoja ruokkivat 
suurperheet, oman vastakohtaa).

2059. "taijat kakertua ennenkun 
kostuma kotia" (kakertua=kylmettyä, 
kostuma=pääsemme).

2060. "kööhiin sukulaesten luo 
männään aena kakkarakonttiin 
kyllään" (kakkarakonttien eli
eväiden kanssa).

2061. "akat oekeen kaklatti yhteen 
iäneen niin jo tul asiat paekalleen" 
(perheiden välisiä suhteita yllä 
pitävät akat).

2062. "kaksisittain mee tääl on oltu"
(kaksittain viihtyvät).

2063. "älä jöllöt koko päävä, semmost 
kukka voik kuulustel" (vieraat miehet, 
vieras puhe).

2064. "järvestä ne tavallisesti ellää, 
s on kovin kalanej järvi" (järvestä 
eläneet mökkiläiset).

2065. "jahka vasta kota pallaa, 
niin tottapa lumiki tuiskaa" 
(sanonta).

2066. "iltahaa se on taas täst 
päiväst, jatketia taas huomen" 
(päivä kerrallaan).

2067. "kyl mää justsiltäs tulen täst 
teil käymä" (omaa lähekkäin 
asumista, tulijat toivottuja).

2068. "ku minä olin jo mänt hyvän 
matkoo niin minu ku jyläht mielein 
että uunipellit jäe aoki" (kotiin 
liittyvät huolet).

2069. "asia jäi kahelle puheelle" 
(kahelle puheelle, selvittämättä).

2070. "ni männöt päiväd etti et saa 
kaht kokko" (kahta kokoon, mitään 
aikaan, vrt. palkkatyön väsyttämät).

2071. "mie kuahailin tiä lähö tähe jo 
uamuvarraist" (kaahailin eli puuhailin, 
lähdön taikaa).

2072. "siinä hämärikössä se jo kahmo 
moata" (kävi makuulle, liian aikaisin).

2073. "ei oltu hajal hiuksis niiku nyt, 
ol jakkuo keskel näinikkeä ja letti peäs" 
(hiukset kiinni ja leteillä, kaikkeen syynsä).