KODANHALTIJAT

1. kodinhaltijan uskotaan elävän talon 
vasemmassa peränurkassa (ovelta 
katsoen).

2. uuteen taloon mentäessä kumarretaan 
maan neljälle äärelle ja tarjotaan syötävää 
kodinhaltijalle (tehdään myös vieraaseen 
taloon mentäessä).

3. kodinhaltijalle istutetaan pihalle oma 
puu (vanhemman tavan mukaan valitaan 
joku pihapuista, puun tulee olla "perheen 
vanhinta nuorempi", puun elämästä 
ennustetaan perheen ja talon onnea). 

4. kodinhaltijan puun juurelle viedään 
lahjoja ja ensimmäinen talossa valmistettu 
ruoka (pitämyspuita). 

5. taloon syntyneet lapset kierrätetään 
kodinhaltijan puun ympäri (toisen tiedon 
mukaan kaikki talon asukkaat).

6. kodinhaltijaa varoitetaan ennen kiukaan 
lämmittämistä ("ettei polttaisi itseään").

7. kodinhaltijan uskotaan pitävän eläimistä 
ja näyttäytyvän eläinten hahmossa (hiiret, 
myyrät, oravat, pikkulinnut).

8. kodinhaltijan sijaksi veistetään puinen 
kuva jota pidetään talon pyhässä nurkassa 
sijaitsevalla hyllyllä (mul sun). 

9. kodinhaltijan kuva puetaan huiveihin 
ja vaatteisiin (ympärille sidotaan kirjavia 
nauhoja, vanhemmilla haltijoilla päällään 
kymmeniä vaatekerroksia).

10. kodinhaltijan sydämeksi laitetaan 
kiiltävä kivi tai vuorikristalli (myöhemmin 
käytetty myös kolikoita). 

11. kodinhaltijan lahjat (osa) laitetaan 
talon pyhässä nurkassa sijaitsevalle 
hyllylle (kuivaruokaa, juomaa).

12. kodinhaltijat otetaan mukaan 
sukupyhäkössä käytäessä ("lähtevät 
sukuloimaan").

13. kodinhaltijat osallistuvat talon 
rakentamiseen ("lyö ensimmäisen 
iskun hirsikehikkoon").

14. vepsäläisten kodinhaltijoiden 
(Pertin izand, Pertin emag) uskotaan 
elävän pirtissä lapsineen (kiukaan alla, 
kellarissa tai pyhässä nurkassa).

15. kodinhaltijan kattaus lasketaan 
talon kynnykselle valkoisen liinan 
päälle (toisen tiedon mukaan pihan 
keskelle tai pihapiirin kulmassa 
olevan kiven alle).

16. kodinhaltija kuljetetaan uuteen 
kotiin vanhan asuinpaikan maata 
sisältävässä vakassa (kutsutaan 
vakkaan kohteliaasti).

17. kodinhaltija lasketaan uuden 
kodin maahan vakassaan ("siitä lähtee 
tutustumaan uuteen kotiinsa").

18. saamelaiset muistavat kodanhaltijaa 
(Koade-jielli, kota-eläjä) sytyttämällä 
kotaan tulen ennen tavaroiden sisään 
tuomista ja jättämällä haltijalle yöksi 
lämpimän hiilloksen. 

19. saamelaisen kodanhaltijan uskotaan 
elävän tulessa ja kuljeskelevan perheen 
porojen mukana (kodan, kotitulen ja 
kotieläinten suojelija).

20. saamelaiset kutsuvat perheiden 
suojelushenkiä ja pyhäköitä seidoiksi 
ja siidoiksi (sieide, siida´h).

21. kodinhaltijoiden uskotaan elävän 
puisissa ukoissa ja akoissa, tuohisissa 
vakoissa, metsästä tuoduissa kepeissä, 
vanhoissa sukulaisten palvomissa puissa 
ja näistä pudonneissa oksissa (puisten 
kuvien lähdepuita).

22. kodinhaltijoiden uskotaan elävän 
sisällä vain talvisin (kesäaikaan menot 
ulkona).

23. kodinhaltijoiden sijoiksi valitaan 
erikoisen muotoisia kiviä (veistettyjä 
kuvia vanhempia).

24. puisen haltijakuvan laatimiseen 
kuuluu suipon pään ja kasvonpiirteiden 
veistäminen, jokihelmien laittaminen 
silmiksi ja haltijan pukeminen suvun 
väreihin (puetaan sukupuolen mukaan, 
vaatteita monta kerrosta).

25. kodinhaltijoita yhdistetään perheen 
onneen ja hyvinvointiin (uskotaan 
erikoistuvan johonkin, terveys, lapset, 
pyynti-onni).

26. kodinhaltijoita pidetään tuohisessa 
vakassa tai erityisessä haltijoille 
varatussa reessä (vrt. paikallaan
asuttaessa ja liikkeellä oltaessa,
vrt. naisen ja miehen haltijat).

27. "haltijan sanovat joka talos ollehen 
että se mikä asunnosta ensin kuoli nin 
se oli talon haltija" (kodinhaltijoiden
alkuperää, sukulaisten henkiä).

28. obinugrilaiset pitävät kodinhaltijoita 
tuohivakassa (puinen akka ja ukko).

29. obinugrilaiset laativat kodinhaltijoille 
uudet vaatteet joka seitsemäs vuosi 
(toisen tiedon mukaan lisätään uusi 
vaatekerros).

30. obinugrilaiset pitävät tuohivakassa 
kaikkien kotona muistettujen henkien 
kuvia (ihmis ja eläinhahmoisia).

31. obinugrilaisten mukaan haltijoiden 
varsinainen asuinpaikka sijaitsee metsässä 
(mistä valvovat ja varjelevat perheiden 
hyvinvointia).

32. nenetsit vaatettavat kodinhaltijat 
kerran vuodessa (pidetään pyhänä 
toimituksena, vaatteet kiedotaan 
suurella hartaudella ja tarkkuudella, 
kiinnittämiseen ei käytetä neuloja 
tai lankaa).

33. nenetsit kutsuvat perhe, suku 
ja kodanhaltijoita haheiksi (hahe,
vrt. haehae).

34. nenetsit ottavat hahien sijoiksi 
erikoisia kiviä ja oksia (kiedotaan 
kankaaseen ja kirjaviin nauhoihin 
ja pidetään mukana siitä lähtien).

35. nenetsit pitävät perheen haheja 
näille varatussa reessä (hahen gan, 
otetaan reestä paikallaan oltaessa).

36. nenetsit kutsuvat saarissa ja 
näkyvillä paikoilla sijaitsevia suuria 
kiviä ja kallioita nimellä ja jieru hahe 
(maan valtias hahe, vrt. saamelaisten 
kiviseidat).

37. nenetsit kelpuuttavat hahien 
sijoiksi kivestä, puusta, maasta ja 
lumesta laadittuja kuvia (lumiset
tilapäisiä, vrt. savesta).

38. nenetsit vievät pyyntipaikoille 
puisia haltijakuvia (asetetaan kasvot 
länteen päin, kutsutaan nimillä 
sjadai ja siadai, vrt. siita, seita). 

39. nenetsit tiedustelevat hahin 
tahtoa pystyttämällä haltijan eteen 
tai nojaan kepin, sitomalla kepin 
nokkaan punaisen nauhan, istumalla 
kepin taakse (kasvot hahiin päin) 
ja alkamalla laulaa ja lyödä kannusta 
(vastaus tulkitaan nauhan liikkeistä, 
vrt. laulu haltijoiden kielenä).

40. nenetsimiehet palkitsevat 
hahin sivelemällä haltijan kasvoihin 
pyydetyn eläimen verta, syömällä 
pyhäkössä eläimen lihaa ja laittamalla 
tuleen eläimen rasvaa (vrt. vastaavat 
seitamenot).

41. kodinhaltijat otetaan mukaan 
sukuloimaan mentäessä (laitetaan 
istumaan vierekkäin perheen tai 
suvun pyhäkköön, "jotta saavat 
viettää aikaa toistensa seurassa").

42. saamelaiskodan pyhänä 
pidettyä peränurkkaa (boassu, 
posio) hallitsee naispuolinen 
kodanhaltija Boasso-ahkka 
(yleisnimi, vrt. salassa pidetyt 
oikeat nimet).

43. hantit järjestävät syksyisin 
heimopäivät joihin kuuluu perhe 
ja sukuhaltijoiden yhteen kokoaminen 
(koko heimo paikalla, tämän ja 
tuonilmaiset).

44. hantit jakavat haltijoita perheen 
eli kodan haltijoihin ja suvun eli 
sukutoteemin haltijoihin (kotona 
pidetyt, metsäpyhäkössä pidetyt).

45. hantien sukuhaltijoiden kuvat 
ovat lehtikuusesta veistettyjä, 
soikeapäisiä, punaiseen tai siniseen 
kankaaseen puettuja, 60-80cm pitkiä 
akkoja ja ukkoja (pidetään suvun 
metsäpyhäkössä, pyhän puun juurella, 
kasvot puuta kohti, joukossa myös 
eläinhahmoisia henkiä).

46. hantit säilyttävät kodanhaltijoita 
kodan peräseinällä roikkuvassa 
tuohikontissa (kooltaan sukuhaltijoita 
pienempiä, 15-20cm, vrt. selkuppien 
kuolinnuket).

47. hantit käärivät kodassa pidetyt 
haltijat punaisiin kankaisiin (vaatteita 
voi olla monta kerrosta, vyötärölle 
kiedotaan ohut nyöri).

48. saamelaisten kodanhaltijoiden 
alla pidetään koivun tai kuusen oksia 
(vuodenajan mukaan, vrt. udmurttien 
kuala-tavat).

49. udmurtit kutsuvat kodinhaltijaa 
nimillä Korka-murt (koti-ihminen), 
Korka-kuzo (koti-isäntä), Viz-ul 
(lattian-alainen) ja Vuz-murt 
(vanha-ihminen).

50. udmurttien mukaan kodinhaltija 
elää lattian alla (vrt. maanhaltija, 
vrt. maahan haudatut kuolinnuket). 

51. udmurttien mukaan kodinhaltija 
voi auttaa ja vaikeuttaa perheen 
elämää (ilmestyy unien ja painajaisten 
hahmossa).

52. udmurtit pitävät kodinhaltijoita 
perhekohtaisina (naimisiin mennyt 
tytär ei osallistu vanhan kotinsa 
menoihin). 

53. udmurtit pyytävät kodinhaltijalta 
"onnea ja rauhaa".

54. kodinhaltijan uskotaan 
ilmestyvän paikalle ensimmäisiä 
hirsikertoja laadittaessa, 
perustuksia rakennettaessa 
tai perustuskiveä laskettaessa 
(vrt. maanhaltijaan liittyvät 
uskomukset).

55. kodinhaltijan antamaa onnea 
yhdistetään haltijan sukupuoleen 
(nainen=lapsionni, mies
=pyyntionni).

56. kodinhaltijaa kuvaillaan 
"ensimmäisen tulen virittäneen 
näköiseksi" (haltijoiksi 
muuttuneita sukulaisten 
henkiä).

57. kodinhaltija kannetaan 
uuteen kotiin vanhan 
asuinpaikan maalla täytetyllä 
virsulla (laitetaan lattian 
tai peränurkan alle).

58. kodinhaltijaa pidetään 
ensimmäisen talossa kuolleen 
henkenä (vrt. ensimmäisen
tulen virittäneen).

59. udmurtit jättävät lattiaan 
aukon kodinhaltijan lahjoja 
varten (vasemman peränurkan 
kohdalle).

60. kodinhaltijan lahjoille asetetaan 
kangas pirtin pöydän päähän (tulee 
ulottua pyhään nurkkaan asti, 
pöydät myöhäistä perinnettä). 

61. pirtin pyhässä nurkassa pidetään 
"haltijoiden penkkiä" (penkillä ei 
istuta, tai "heittää pois").

62. kodinhaltijan suuta voidellaan 
kermalla, rasvalla ja voilla 
(vrt. rasvalla ja verellä voidellut 
seita-henget).

63. kodinhaltijan uskotaan 
elävän kiukaan päällä tai takana 
(kiukaalla ei maata, tai "heittää 
pois").

64. mordvalaisten mukaan
kodinhaltija voi ottaa talon 
hahmon (uskotaan olevan
läsnä jokaisessa kolkassa).

65. mordvalaiset kutsuvat 
talonhahmoista kodinhaltijaa 
nimillä Pört-ört (pirtin-henki) 
ja Kudo-jurt-ava (kodan-emo). 

66. mordvalaiset puhuttelevat 
kodinhaltijaa sanoin "ylhäällä on 
kuoresi ja alhaalla hirtesi" (pirtti
=koostuu puiden osasista,
vrt. puiden henget).

67. obinugrilaisia haltijoita jaetaan 
perhettä suojeleviin kodanhaltijoihin 
ja laajempaa aluetta suojeleviin 
sukuhaltijoihin (jokaisella joella 
ja sivujoella haltijansa). 

68. obinugrilaiset valmistavat 
haltijakuvia puusta, luusta ja 
kivestä. 

69. obinugrilaisten mukaan 
haltijoiden ruokkiminen ja 
vaatettaminen lisää perheen 
hyvinvointia ja terveyttä 
(onnen ja hyvyyden 
ilmentymiä).

70. obinugrilaiset pitävät 
haltijoiden kuvia kodan perällä 
sijaitsevassa tuohivakassa 
(takaseinällä tai oikeassa 
nurkassa). 

71. obinugrilaiset eivät laadi 
haltijakuvia itse (valmistajana 
toimii perheen vanhin tai joku 
perheeseen kuulumaton, vanhin
=lähimpänä tuonilmaista).

72. obinugrilaiset valmistavat 
kodinhaltijan kuvan metsässä 
olevan pyhäkön puusta (palautetaan 
pyhäkköön kuoleman lähestyessä, 
sen puun juurelle jolta oksa saatiin, 
suojelushengen piirteitä).

73. obinugrilaiset pitävät 
ihmishahmoisten haltijoiden 
joukossa eläinhahmoisten 
henkien kuvia (karhu, majava, 
sisilisko, sammakko, käärme, 
kovakuoriainen). 

74. obinugrilaiset eläinhenkien 
kuvat ovat kooltaan pieniä 
(osa metallista, voidaan pukea 
vaatteisiin ihmishaltijoiden 
tavoin).

75. obinugrilaisten eläinhenkiä 
(kor) pidetään ihmishaltijoiden 
eläinhahmoina tai apuhenkinä 
tai perheenjäsenten apu tai 
suojelushenkinä (vrt. metalliset 
kassanpääkorut, vrt. vanhemmat 
luukorut).

76. obinugrilaisten kodassa pitämiin 
eläinkuviin kuuluu sisilisko, kuikka, 
pöllö, joutsen, perhonen, vesikuoriainen, 
tiira, hanhi, hauki, jänis ja hirvi 
(joukossa mammutin (ves) kaltaisia 
tarunomaisia eläimiä, vrt. luukorut, 
hengen kuva valmistetaan omasta 
luustaan).

77. obinugrilaiset asettavat 
eläinhenget ihmishahmoisen 
haltijan alle tai ympärille 
(toisaalla rinnakkain, 
suojelushenkien piirteitä).

78. obinugrilaiset pukevat 
kodinhaltijoita sinisiin, mustiin, 
keltaisiin ja punaisiin vaatteisiin 
(punainen yleisin).

79. obinugrilaiset pukevat 
haltijoille uuden vaatekerroksen 
joka seitsemäs vuosi (toisen 
tiedon mukaan isompien pyhien 
yhteydessä, vrt. seitsemän vuoden 
välein järjestetyt karhupäivät). 

80. obinugrilaiset haltijakuvat 
voivat olla tarkasti veistettyjä tai 
luonnostaan sopivan muotoisia 
oksia (haltijan kutsuu sijaansa 
suvun najt eli noita, kuvat 
pyhitetään käyttöön pihtakuusen 
savulla).

81. obinugrilaiset pitävät 
haltijakuvia majan pyhässä 
takanurkassa (mul), hyllyllä, 
orsilla, reessä tai majan lähellä 
kasvavissa puissa (osa puihin 
liittyvistä tavoista voinut siirtyä 
sisätiloihin vieraiden tulon 
jälkeen).

82. obinugrilaiset kuljettavat 
kodinhaltijoita haltijareellä 
(rekeä vetävät haltijoille 
pyhitetyt valkoiset porot).

83. obinugrilaiset muistavat 
kodinhaltijoita ruokailujen ja 
uhrimenojen yhteydessä 
(hieromalla ruokaa haltijan 
suun kohdalle, toisaalla 
laskemalla ruoka kuvan eteen). 

84. obinugrilaiset seisovat haltijoita 
muistaessaan päät painettuina ja 
päästävät vihelteleviä ääniä (toisen 
tiedon mukaan kohotetaan kädet 
ylös ja lauletaan äänekkäästi, 
kolmannen tiedon mukaan 
laskeudutaan polvilleen antimet 
käsissä ja huudetaan "syö, syö").

85. obinugrilaiset puhuttelevat 
kodinhaltijoita sanoin "kumarru alas 
lähelle padan höyryä, pyydä minulle 
elettävä-ikäistä oloa, kulutettava-ikäistä 
oloa, suo minulle metsäneläin jonka 
aika on loppuun-kulunut, kala jonka 
aika on loppuun-kulunut" (pyydetään 
terveyttä ja pyyntionnea).

86. obinugrilaiset voivat kurittaa 
vastaista eli huonoa onnea tuovaa 
haltijaa (vitsomalla tai viskaamalla 
haltijan kuvan veteen sanoin 
"ui minne tahdot").

87. kodinhaltijalle uhrataan kevään 
ensimmäinen kalansaalis ja osuus 
kaikista talossa laitetuista ruuista 
(lattian alle tai pitämyspuun 
juurelle).

88. kodinhaltijaa kutsutaan 
"maanpitäväksi". 

89. kodinhaltijan uskotaan inhoavan 
kiistoja ja likaa (hyvien eli omien 
tapojen ilmentymiä).

90. kodinhaltijaa pidetään ensimmäisen 
tulen sytyttäjän, suvun vanhimman tai 
talossa ensimmäisenä kuolleen henkenä.

91. kodinhaltijaa tervehditään taloon 
astuttaessa (vrt. ihmisten tervehtiminen).

92. talon pitämiä rasahduksia pidetään 
kodinhaltijan lähettäminä viesteinä 
(tyytyväinen, myönteinen vastaus 
kysymykseen).

93. kodinhaltijan uskotaan elävän 
talon selkähirressä ja saapuvan 
uuteen taloon kolmannen 
hirsikerran jälkeen (hirsitalot 
myöhäistä perinnettä).

94. saamelaisiin kodanhaltijoihin 
kuuluu Posso-akka (elää kodan 
peräoven alla), Kiode-jielle 
(kota-eläjä) ja Pört-hozjin 
(tulisijan alla elävä pirtin isäntä, 
vierasta alkuperää).

95. marit kutsuvat kodan pyhänä 
pidettyä peräosaa pikku kodaksi 
(izi kude).

96. marit pitävät izi kudessa 
halkaistulla koivunvitsalla 
kiinnitettyä tuohivakkaa 
(ympärille laitetaan koivun
lehviä, pidetään kodanhaltijan 
sijana). 

97. marit pitävät izi kudessa 
kodanhaltijan vakkaa, 
uhrimenoissa käytettyjä 
esineitä ja miehen jousta 
ja pyydyksiä. 

98. marit kutsuvat kodanhaltijaa 
nimellä Kude-wodez. 

99. marit laittavat kodanhaltijan 
lahjat izi kuden vakkaan tai 
nurkkahyllylle (haltijaa 
muistettaessa ei saa olla 
vieraita).

100. marit pitävät kodanhaltijoita 
perhekohtaisina (tytär muistaa 
vanhempiensa haltijoita oman 
perheen perustamiseen asti).

101. marit hautaavat kodanhaltijalle 
uhrattujen eläinten luut kodan 
alle (vrt. pyyntieläinten 
jälleensyntyminen). 

102. marien mukaan vanhojen 
kotien sijoissa elää kodanhaltijoita 
(yhteydessä paikkaan, 
vrt. maanhaltijat).

103. marit kuvailevat kodanhaltijaa 
vaaksan mittaiseksi puunoksista 
kyhätyksi kankaisiin käärityksi 
ukoksi (vieraiden tultua sijanaan 
alettiin pitää pelkkää vakkaa, 
vainoamisesta johtuneita 
muutoksia).

104. mariemot lausuvat kodanhaltijalle 
hiljaisen iltarukouksen (toivoen 
perheelleen onnea ja terveyttä). 

105. marien kodinhaltijoihin 
kuuluu Pört-kuguza (pirtin-ukko) 
ja Pört-kuwa (pirtin-akka, 
kodanhaltijoita myöhäisempiä). 

106. marit puhuttelevat haltijoita 
pihakodassa ja pyhässä lehdossa 
käydessään (haltijoilta pyydetään 
onnea, terveyttä ja lapsia).

107. hantit laativat kodanhaltija 
Kot lunkin kuvan kankaasta, 
puusta tai nahasta.

108. hantit pitävät kodanhaltijaa 
kodassa tai talvimajan ylisillä 
(viereen asetetaan eläinhahmoiset 
apuhenget (kor) joiden hahmon 
haltijan uskotaan voivan ottaa, 
vrt. noita apuhenkineen).

109. hantit puhuttelevat Kot 
lunkia kuiskaten.

110. mansit kutsuvat perheen 
suojelushenkiä pupeiksi 
(yksi perheestä toimii pupien 
hoitajana, vain hoitaja saa 
koskea haltijoiden kuviin).

111. mansit muistavat pupeja 
veriuhrein (jir), ruokauhrein 
(pori) ja vaateuhrein (uhratut 
eli syödyt eläimet valitaan 
vuodenajan mukaan).

112. mansit voivat vaihtaa pupia 
johon ollaan tyytymättömiä 
(uudelle haltijalle annetaan 
vanhan nimi, uskotaan syntyvän 
uudestaan ihmisten tavoin).

113. mansit pitävät pupeja 
talvimajan ylisillä (eteläpäädyssä, 
etuovea vastapäätä), pyhänä 
pidettyyn eteläseinään (mul) 
kiinnitetyllä hyllyllä (pupi norma) 
tai eteläseinän ulkopuolella 
(eteläseinä=päivän puoleinen 
seinä, lämpimän maan puoleinen 
seinä). 

114. mansien kotipyhäkkö 
(man-kan, pieni-pyhä-paikka) 
sijaitsee talvimajan takaseinällä 
(majan kiertämistä pidetään 
kiellettynä, vrt. kodan takana 
olevaa tilaa välttelevät 
samojedinaiset). 

115. mansien kotipyhäkköön 
kuuluu tulisija, lahjojen 
ripustamiseen tarkoitettuja 
pylväitä, matala pöytä ja majan 
ulkopuolella sijaitseva uhripylväs 
eli ankwal (pylväät kaiverretaan 
seitsemän-polvisiksi-seitsemän
-jäsenisiksi).

116. mansit pitävät pupeja 
peräseinän hyllyllä (pupi-norma), 
reessä, pöydällä tai korokkeella 
(kulkevat perheen mukana).

117. mansit laativat pupien 
kuvat sopivan muotoisista oksista 
(koivu, pihta, lehtikuusi, heimojen 
syntypuita, kuvat kääritään 
kangasliinoihin).

118. mansien kotipyhäkköön 
kuuluu koivusta veistetty "jumalten 
keihäs" jonka kärkeen ripustetaan 
haltijoille tarkoitettuja lihoja 
(keihästä pidetään matalan 
pöydän lähellä).

119. mansit ripustavat kotaa 
ympäröivien puiden oksille tuohisia 
"henkien koreja" (puihin uhraaminen 
sisällä uhraamista vanhempaa).

120. nenetsien mukaan kodanhaltijat 
elävät "kodassa ja maassa" (haltijoita 
muistavat etenkin naiset, vrt. naisen
kota, miehen pyyntimaat).

121. karjalaiset muistavat "kodin hyvää 
haltijaa" öisin ja pyhien aikaan (haltijalle 
viedään parhaita ruokia sanoin "koin 
hyvie haltie, käy syömäh, juomah, 
nukkumah").

122. saamelaiset pitävät palvomansa 
seitakiven aluksen vehreänä läpi vuoden 
(kesäisin koivunlehvillä, talvisin havuilla, 
vrt. udmurttien kotipyhäköt). 

123. saamelaiset pitävät seitaa 
puhutellessaan kädessä pientä kiveä 
(haltijan vastaus saadaan nostamalla 
suurempaa kiveä).

124. saamelaiset puhuttelevat 
seitaa painamalla käden kiveä 
vasten (vastaus tulkitaan käden 
tarttumisesta).

125. saamelaiset vievät seidoille 
verettömiä ja verellisiä uhreja 
(huonon pyyntionnen vaivatessa 
voidaan liikutella aiemmin 
uhrattujen eli syötyjen eläinten 
luita).

126. saamelaiset ottavat uuden 
seidan käyttöön rasvalla tai verellä 
voidellen. 

127. saamelaisten seitapyhäköitä 
jaetaan väliaikaisiin ja pysyviin 
(pysyvät kauempana asutuksesta, 
väliaikaiseksi voidaan kelpuuttaa 
kivi tai puu joka sattuu kodasta 
tullessa ensimmäisenä silmään). 

128. saamelaisten mukaan seidan 
henki voi liikkua korpin hahmossa 
(maahan laskeutuessaan muuttuu 
linnunhahmoisiksi kiveksi, 
vrt. korppi-suvun seita).

129. saamelaisiin seitoihin tiedetään 
kuuluneen kokonaisia kiviperheitä 
(perheiden ja sukujen suojelushenkiä, 
vrt. puiset haltijaperheet).

130. hantit pitävät kodinhaltijoiden 
kuvia tuohivakassa (kirjaviin vaatteisiin 
puettu puinen akka ja ukko joiden 
päälle ripustettu linnunhahmoisten 
henkien kuvia).

131. mordvalaiset kutsuvat kodinhaltijaa 
Kud-avaksi (kota-emo) ja tulenhaltijaa 
Tol-avaksi (tuli-emo).

132. mansit valmistavat pupien kuvia 
puusta, kankaasta ja kivestä (perheiden 
ja pyhäköiden suojelushenkiä).

133. mansien pupeihin kuuluu puiden 
runkoihin ja pyhäköiden tolppiin 
veistettyjä kasvoja, maasta löydettyjä 
erikoisen muotoisia kiviä ja oksia ja 
nipuiksi sidottuja metsästysnuolia 
(niput puetaan haltijoiksi).

134. mansit laativat pupien kuvat 
heimon syntypuun mukaan (karhusta 
polveutuva por-heimo siperianmännystä, 
hanhesta tai jäniksestä polveutuva 
mos-heimo koivusta). 

135. mansit eivät laadi pupeille jalkoja 
(alaruumista ei myöskään vaateteta,
vrt. hengen olinpaikat).

136. mansien pupit ovat kooltaan 
30-120cm pitkiä.

137. mansit pukevat pupit sukupuolen 
mukaan (akat huiveihin tai päähineisiin, 
ukot pyöreisiin tai suippoihin lakkeihin).

138. mansit pitävät kankaisia pupeja 
puisia nuorempina (kangas nuorempi 
keksintö). 

139. mansit pukevat pupit 5-7 
vaatekerrokseen (vaatteet jäljittelevät 
ihmisten pukeutumista, koristellaan 
värikkäästi). 

140. mansit kutsuvat suurta kiven
hahmoista pupia Axwtas-ojkaksi 
(kiven-ukko, vrt. seitakivet).

141. mansien kotona pitämät pupit 
(man-pupi, man=pieni) periytyvät 
vanhemmilta lapsille (pupille 
voidaan laatia uusi kuva omaa 
perhettä perustettaessa, uudelle 
pupille annetaan vanhan nimi).

142. mansit jakavat kuolleen 
ihmisen pupit jälkeläisilleen 
(lapsettomien pupit viedään 
syrjäiseen paikkaan tai suvun
pyhäkköön, vrt. omat perinnöt,
haltijoiden ja pyhien paikkojen 
perimistä). 

143. mansit valmistavat uusia 
pupeja suojelusta vaativiin 
tilanteisiin tai henkien pyynnöstä 
(unet, erikoiset tapahtumat). 

144. mansit voivat vaihtaa pupia 
haltijan tullessa vanhaksi tai heikoksi 
(uudelle annetaan vanhan nimi, 
jälleensyntyminen).

145. hantit pitävät kodinhaltijoita 
naisten laatimissa koreissa ("onnellinen 
pesä", korien puhdistavaa voimaa 
pidetään tärkeänä).

146. hantit koristelevat haltijakorit ja 
haltijoiden vaatteet kirjavin kuvioin 
(jokaisella kirjailulla merkityksensä, 
siksakki=elävä eläin, suora viiva
=kuusipuu).

147. mordvalaiset muistavat kodinhaltijoita 
kattamalla pöydän "vanhempien nurkkaan", 
kaatamalla mesijuomaa läsnäolijoiden 
maljoihin (aloittaen vanhimmasta), 
avaamalla oven sanoin "vanhemmat, 
oveni iloitsee ja aukenee teille" (lausujana 
vanhin nainen), kaatamalla mesijuomaa 
oven saranoille ja kiukaalle, laskemalla 
tuleen lihan paloja (tulenhaltijaa kiittäen), 
kumartamalla pohjoiseen, kaatamalla 
mesijuomaa pöydällä olevaan astiaan, 
lausumalla "vanhemmat ovat tulleet", 
tyhjentämällä maljat ja istuutumalla 
"vanhempien nurkkaan" (istujana 
vanhin nainen).

148. moksalaiseen kodinhaltijoiden 
palvontaan kuuluu sukukynttilän 
saattaminen talosta taloon (kukin perhe 
pitää kynttilää vuorollaan), kynttilän 
edessä rukoileminen ("elättäjä, anna 
terveyttä"), vanhusten eli sukulaisten 
henkien muisteleminen, puuron 
laittaminen lusikkaan (muisteloiden 
ajaksi), akoille eli vanhimmille naisille 
kumartaminen, nuorikoiden eli nuorten 
vaimojen nostaminen ja kasteleminen 
joessa (hedelmällisyys), nuorten miesten 
kiusoitteleminen, laulaminen, tanssiminen, 
kylpeminen, vanhusten kestittäminen 
(kattaus kylpemisen ajaksi), hiekan 
sirotteleminen lattialle (katsotaan 
kävivätkö pirtissä kylpemässä oltaessa) 
ja yhdessä syöminen (kylpemisen jälkeen).

149. selkupit kutsuvat puusta laadittuja 
kodinhaltijoita nimellä aqlalta (silminä
jokihelmet, vrt. alta, auta).

150. selkuppien suojelushenkiin kuuluu 
perheelliset ihmishahmoiset henget 
(kwettargu, 75-110cm pitkiä), kotkan
hahmoiset henget (toisen alkuheimon 
perustaja eli toteemi) ja seitsenpäiset 
henget (metsäpyhäköissä pidettyjä).

151. selkupit pitävät kodinhaltijoita 
kotona tuohivakassa tai perheen 
metsäpyhäkössä (kutsutaan nimellä 
mirik, sukulaisen henki, vrt. mirri, 
mira, mirja).

152. selkupit laativat kodinhaltijoille 
uudet vaatteet kerran vuodessa.

153. selkuppien metsäpyhäköihin 
kuuluu henkien aittoja (lohol pori) 
ja tolppia joiden päihin nostetaan 
karhunkalloja (vrt. honkiin 
nostaminen).

154. selkupit pitävät henkien aitoissa 
haltijoiden kuvia, haltijoille annettuja 
lahjoja ja ihmisten puusta veistettyjä 
kaksoisolentoja (kaksoisolennot
=sielujen sijoja, ks. saattajaiset: 
henki).

155. selkupit veistävät haltijakuville 
(porkä) suut ja nenät (silmiksi vaskea, 
korviin renkaat, vrt. vanhemmat
helmisilmät).

156. selkupit pukevat kodinhaltijat 
kankaisiin tai vaatteiden rääsyihin.

157. selkupit syöttävät kodinhaltijoita 
(mirik) säännöllisesti. 

158. selkupit eivät anna haltijoiden
kuvia vieraiden käsiin.

159. selkupit laativat kodinhaltijoiden 
kuvat puusta (30-120cm pitkiä, 
kutsutaan nimellä qawa losi eli
perheenjäsen henki, vrt. kavanen, 
kapanen, kaukonen, kouvonen).

160. selkupit veistävät haltijoiden 
kuville tuttuja ilmeitä ja piirteitä 
(kuvat asetellaan perheiksi oikeiden 
perheiden tapaan).

161. selkupit veistävät haltijoille 
pyöreät päät, suuret nenät ja suut 
(silmiksi isot helmet, kiedotaan 
kankaisiin ja liinoihin).

162. selkupit pitävät perheen 
suojelushaltijoita henkiaittojen 
(losi pori) perällä tai kotipuihin 
ripustetuissa koreissa (haltijaperheen 
vieressä pienemmät apuhenget).

163. selkupit uhraavat perheen
haltijoille ruokaa ja vaatteita.

164. selkuppien kodinhaltijoita 
jaetaan kotipuissa eläviin, 
henkiaitoissa eläviin ja sisällä 
koreissa pidettyihin (haltijoiden 
koria hoitaa se jolla ei ole vielä 
omaa suojelushenkeä, muut 
eivät saa koskea koriin).

165. selkupit uhraavat haltijoille 
nahkoja, nauhoja, liinoja, riipuksia 
ja helmiä.

166. selkupeilla on erikseen miesten 
ja naisten pyhäköt (eri suvuista).

167. selkupit pitävät metsäpyhäköissä 
(saram) perheenjäsenten kaksoisolentoja 
(kwettargu) ja sukuhaltijoita (qowlo loz).

168. mansit laativat suojelushengen 
kuvan hirven rintaluusta (vanhimmat 
tunnetut kuvat luista, hampaista, 
höyhenistä tai jostain muuta eläimelle 
kuuluneesta, pidetty koruina hiuksissa, 
kaulassa, käsissä, jaloissa).

169. nenetsikodan suojelushengen 
uskotaan elävän kelopuussa (puiset 
kuvat=puilta saatuja, hengen oikea 
asuinpaikka puussa).

170. enetsit pitävät puisia haltijakuvia 
kodan peräosassa (haltijareessä 
miehen kuvat, vrt. perhemalli jossa 
mies muuttaa naisen sukuun, naisen 
pyhäköt lähellä, miehen pyhäköt
kaukana).

171. nganasanit kutsuvat perheiden 
suojelushenkiä nimellä koika 
(vrt. kokka, koikkalainen).

172. nganasanit pitävät koikien 
sijoina kiviä, puita ja puisia kuvia 
(hengiltä pyydetään hyvinvointia 
ja onnea).

173. hantit vievät sukulaisperheiden 
haltijoille lahjoja (vrt. ihmisten 
lahjominen).

174. "hyvät huoneeh haltiat varjelvatten 
lapsii kun aikaväki oli töis" (lapsia
varjelevat huoneen haltijat).

175. "haltija ajelee ylös jos tulipalo tullee" 
(suojelushaltijoita).

176. "haltijan sanovat joka talos ollehen 
että se mikä asunnosta ensin kuoli nin 
se oli talon haltija" (sukulaisten
henkiä).

177. "jos jäi autiomeksi niin se näytteli 
sivukulukijoille itteensä" (autioksi 
jääneen talon haltija, vrt. aaveet, 
haamut).

178. "siel se talon haltija entovelee, 
kyl sielt kohta tulee isäntä tupah" 
(entovelee, vrt. etiäiset, enteet).

179. "haltiankiv" (keskellä pihaa 
oleva uhrikivi, uskottu suojaavan 
ukkoselta).

180. "haltija ol kammana piätää ja 
itkenä että kum minu vielä vanhollai 
pittää muuttoo" (muuttoa inhoavat 
haltijat, vanhenevat ihmisten tavoin).

181. "vanahat ihmiset sano että joka 
talossa on oma haltiesaj ja se on sen 
näkönen joka sillep paekalle on ensi 
kerran tulen sytyttännä" (tuleen
yhistäminen).

182. "siinä koassa on hyät haltiat, 
siinä nukkuu ninku vetheen aina" 
(uneen yhistäminen).

183. "jos kerrod ni ei o mahaltiaska 
koiz" (kiroilua inhoava maanhaltija, 
tarkoittanee vieraita kirosanoja, 
vrt. kotoperäiset voi nokinenä-
lausahdukset).

184. "kodi paloi i mahaltiaz itki" 
(kodin ja maan haltijat).

185. "jumalat ollah jumalkovassa 
parassopessa" (peränurkassa 
pidetyt jumalat eli perheen 
suojelushenkien kuvat).

186. "elä tapa, elägö satata, 
huonehen haldie on" (hiirestä, 
huoneen haltijan hahmoja).

187. "hardiedu pidäy pagizuttoa" 
(puhuttaa haltijaa).

188. "emändy taloin haldiedu 
pidäy" (pitää eli palvoo,
vrt. naisen kota).

189. "moanhaldie ku ei ottanus 
suvaija" (oli parempi muuttaa, 
hallitsee maata jolla asutaan).

190. "elä tapa, se on koinhaldie" 
(myyrä, kodin lähellä tavatut 
eläimet).

191. "izändäd nuorennu kuoltah, 
koinhardii ei suvaitse" (kotia ja 
maata vastaan eläneet isännät,
vrt. "maanviljely").

192. "koiz on koinizändy" (isäntä
eli miespuolinen haltija).

193. "koinsija ei suvaitse, rahvas 
kuoltah" (väärällä paikalla 
asumisesta, ihmisille, eläimille
ja haltijoille kuuluvat maat).

194. "kois elä pahoin pagize, seinät 
kuullah" (seinät kuullaan, koti
=pyhä tila).

195. saamelaisen kodanhaltijan 
Boaššoahkkan uskotaan antavan 
pyyntionnea (ahkka eli akka,
elää kodan boaššossa eli 
posiossa).

196. saamelaisiin kodanhaltijoihin 
kuuluu kodan ulkopuolella elävä 
Gieddegeašgalgu (giedde=kenttä, 
galgu=kalkun, kotaa ympäröivän 
kentän naispuolinen haltija).

197. nganasanien haltijoita jaetaan 
hyväntahtoisiin luonnonhenkiin 
(päivän henki, tulen henki), 
vahingollisiin luonnonhenkiin 
(joissa ja järvissä, eläin ja 
ihmishahmoisia), perheiden 
ja sukujen suojelushenkiin 
(kuoika) ja noitien apuhenkiin 
(dyamada, dya=maa).

198. nganasanit kutsuvat 
hyväntahtoisia henkiä nimellä 
nguo (vrt. nuo) ja vahingollisia 
henkiä nimellä barusi (vrt. varoa,
kummastakaan ei valmisteta 
kuvia).

199. nganasanit kutsuvat perheiden 
suojelushenkiä nimellä kuoika 
(vrt. kuikka, kuokka, voidaan 
kutsua mihin tahansa esineeseen 
tai kiveen, toisaalta tarkoittaa 
kaikkia hengen omaavia kiviä, 
kallioita ja vaaroja).

200. nganasanit elävöittävät 
kuoikan ennen käyttöön
ottamista (suvun noita laittaa 
esineeseen hengen ottamalla 
yhteyttä kuoikien päähenkeen, 
vrt. sukujen perustajat eli 
toteemit, vrt. kannusten 
käyttöön ottaminen).

201. nganasanit kelpuuttavat 
henkien sijoiksi kiviä, oksia, 
sarvia, luita ja eläinten nahkoja 
(esine itsessään ei ole tärkeä).

202. nganasanit pitävät kiviä 
parhaina henkien sijoina (vähiä 
puitaan varjelevan metsänhaltijan 
uskotaan vaativan puisen kuvan 
valmistukseen "hengen hengestä",
vrt. pudonneet oksat).

203. nganasanit kääntyvät kuoikien 
puoleen levottomuuksien, porojen 
katoamisen ja tautien aikaan 
(suojelushenkiä).

204. nganasanit uhraavat kuoikille 
helmiä, koruja ja poroja.

205. nganasanit laativat metsästäjän 
kuoikan puusta, peuran päänahasta 
tai sarvesta (pidetään peuran
nahkaisessa pussissa, syötetään 
onnistuneen pyyntimatkan jälkeen 
luuytimellä savustaen ja verellä 
tahrien).

206. nganasanit laativat kalastajan 
kuoikan puusta (kalanhahmoinen, 
33-36cm pitkä, pidetään kalan
nahkaisessa pussissa, sivellään 
onnistuneen kalamatkan jälkeen 
kalanverellä tai limalla).

207. nganasanit ottavat naispuolisen 
suojelushengen (kuoika) sijaksi 
kaksihaaraisen oksan (vaatteiksi 
pieni nahkainen naisenvyö, helmiä 
ja nappeja).

208. nganasanit pitävät naispuolista 
kuoikaa kodan naisten puolella (kotaa 
purettaessa tuodaan ulos viimeisenä 
naisen peittoon käärittynä, matkaa 
naisten reessä).

209. nganasanien Ngoybuo-suvun 
suojelushenkinä toimii kaksi pyöreässä 
vakassa pidettyä kiveä (vakka koristeltu 
mustin ja punaisin kuvioin, matkaavat 
omassa reessään).

210. nganasanit varustavat kuoikat
sukupuolen mukaan (miehelle jousi 
ja nuoli, naiselle neula, lankaa ja 
nahkapussi).

211. nganasanit pitävät perheiden 
kuoikat erillään toisistaan (halutaan 
estää yhteenotot, vrt. obinugrilaisten 
sukuloimassa käyvät haltijat).

212. nganasanit pitävät kuoika-henkiä 
elinikäisinä suojelijoina (suojelushenkien 
luonteesta, vanhenevat suojelemansa 
ihmisen mukana).

213. nganasanien Avam-heimolta on 
tavattu pelkästään naisten pitämiä 
suojelushenkiä (viittaa sukumalliin 
jossa miehet toisesta heimosta).

214. nganasanit uhraavat haltijareen 
haltijoille kerran vuodessa (tapoihin 
kuuluu poron uhraaminen eli syöminen, 
nahkojen uusiminen, poronrasvan 
laittaminen rekeen ja poron pään 
pitäminen reen edessä (seitsemän 
päivän ajan), haltijoille voidaan 
myös luvata uusi reki).

215. nganasanit koristelevat 
haltijareen helmillä, napeilla ja 
metalliheloilla (toisaalla veistämällä 
jalaksien päihin kalanpäät).

216. nganasanit pitävät haltijareen 
pohjalla tummaa peurannahkaa 
(haltijoiden sija).

217. nganasanit uusivat haltijareen 
kolmen vuoden välein (keväällä 
päivän palattua).

218. nganasanien haltijareen uusimiseen 
kuuluu poron uhraaminen, kavioiden, 
nahkan ja pään ripustaminen puuhun 
(itään päin), nahkan venyttäminen 
uuden reen päälle (pidetään kolme 
päivää jona aikana poron hengen 
uskotaan matkaavan päivän luokse, 
jälleensyntyminen) ja reessä pidettyjen 
haltijakuvien tahriminen poron verellä.

219. nganasanien haltijarekeä vetää  
haltijoille pyhitetyt porot (mieshaltijan 
hirvasporo, naishaltijan vaadin).

220. nganasanit eivät syö haltijoille 
pyhitettyjä poroja (kuuluvat haltijoille).

221. nganasanit uhraavat haltijarekeen 
onnistuneen syysmetsästyksen jälkeen 
(peuranrasvaa, hanhenlihaa, peuranlihaa, 
syödään keväällä hanhien palatessa, 
talvesta selviytymisestä iloiten).

222. nganasanien kuoika-henget 
periytyvät nuorimmalle pojalle tai 
tyttärelle (vanhemmat sisarukset 
muistavat henkiä vanhempien luona 
käydessään tai vievät henget käymään 
omassa leirissään, ts. nuorin lapsi jää 
elämään vanhempiensa leiriin).

223. nganasanit savustavat perheen
haltijarekeä kerran kuussa (poron
rasvaa polttamalla).

224. nganasanit syöttävät kuoikia
onnistuneen pyyntimatkan jälkeen 
(laittamalla haltijarekeen lihaa ja 
rasvaa).

225. nenetsit uusivat haltijareen 
joka kevät (uuden reen laatimista 
pidetään pyhänä tehtävänä).

226. nenetsien haltijareen uusimiseen 
kuuluu poron uhraaminen, reen osien 
veistäminen (päiväsaikaan), valmiiden 
osien tahriminen poron verellä, kotaan 
vetäytyminen (päivän laskiessa), 
noidan suorittama istunto (ottaa yhteyttä 
henkiin, naiset ja lapset osallistuvat 
iltamenoihin), suojelushengen kuvan 
laittaminen uuteen rekeen (kasvot etelään), 
vanhan reen kääntäminen pohjoista 
kohti ja vanhan reen kuljettaminen 
perheen suojelushengen pyhäkköön 
(missä edelliset reet).

227. samojedit pitävät haltijareen 
henkiä porontaljalla peitetyssä 
vakassa (taljaan jätetään koipi 
ja päänahat).

228. samojedit koristelevat 
haltijareet koruin ja lahjoin. 

229. samojedit pitävät haltijareen 
keulaa haltijan päänä ja jalaksia 
jalkoina (keulaa sivellään rasvalla 
ja verellä, vrt. uutta rekeä 
laadittaessa uhratun poron 
henki).

230. samojedit valjastavat haltijareen 
eteen kaksi vaaleaa hirvasporoa 
(hirvas=miespuolisen haltijan reki, 
naiset eivät koske rekeen).

231. nenetsit kutsuvat suojelushenkiä 
nimellä haehae (jaetaan päivällä ja 
yöllä liikkuviin).

232. nenetsit ottavat haehae-
henkien sijoiksi erikoisen muotoisia 
kiviä (kiven uskotaan valitsevan 
löytäjänsä, henkien kiviä pidetään 
kodassa).

233. nenetsien mukaan haehaet 
suojelevat perhettä vahingollisilta 
hengiltä (etenkin alisenhaltija 
Ngan hyökkäyksiltä eli taudeilta).

234. nganasanit pitävät kodassa 
naista esittävää haltijakiveä jota 
syötetään ja puetaan uusiin 
vaatteisiin (hoitajana perheen 
nainen).

235. nenetsit pitävät haehae-
henkien sijoina mustia kiviä, 
vaskisilmäisiä kiviä ja pyhiltä 
paikoilta löydettyjä pieniä kiviä 
(perheen suojelijoita, perheen 
porojen suojelijoita, metsästyksen 
suojelijoita).

236. nenetsien haehae-henkiä 
jaetaan kodanhaltijoihin (naisen 
suojelushenget) ja haltijareessä 
pidettyihin haltijoihin (joiden 
varsinainen pyhäkkö muualla, 
miehen suojelushenget).

237. nenetsit kutsuvat kodanhaltijaa 
Kodan-vanhaksi-naiseksi (haltijalla 
oma nukkumapaikkansa, suojelee 
kotaa ympäristöineen).

238. nenetsit syöttävät perheen 
haehae-henkiä apua pyydettäessä 
ja avusta kiitettäessä.

239. nenetsit käyttävät haltijareen
haehae-henkiä pyhäköissään 
(missä uskotaan asuvan oikeasti, 
samalla voidaan vaihtaa tai uusia 
kuvat).

240. nenetsit kutsuvat haltijarekeä 
nimellä khekhe khan (pyhä reki, 
vetäjänä kaksi luojahenki Nomille 
pyhitettyä poroa, vrt. hehe).

241. nenetsit pitävät haltijarekeä 
kodan takana (hoitajina isä ja pojat, 
vrt. sisällä pidetyt naisten haltijat, 
poikien ajatellaan jatkavan miehen 
sukua, tyttöjen naisen).

242. nenetsit tiedustelevat 
suojelushenkien (hehe) tahtoa 
kiviä koskettamalla (liikkuuko, 
tarttuuko kirves).

243. nenetsien haltijareki periytyy 
isältä pojalle (haltijakuvineen 
ja suvun tunnuksineen).

244. nenetsien haltijarekeä vetää 
"pyhä poro" (kodassa pidetyillä 
haltijoilla (akka ja ukko) toinen 
"pyhä poro").

245. nenetsit kutsuvat perheen
haltijarekeä nimellä khekhengan 
(khekhe=pyhä, ehyt, puhdas, 
gan, khan=reki).

246. nenetsit hakevat haehae
-henkien kivet pyhiltä vaaroilta 
(kiveä otettaessa jätetään 
vastalahja, vrt. saamelaisten 
saivot, vrt. hae=ae=sai=ai, 
vrt. suomalaisten hii-dat).

247. nenetsit valmistavat haehae
-hengille uuden asun joka vuosi 
(puettu henki kääritään huiveihin, 
naisten uhritapoja).

248. nenetsien haehae-henget 
periytyvät lapsille (lapset voivat 
ottaa myös uusia henkiä, enteiden 
mukaan, uusista hengistä tulee 
vanhemmilta perittyjen lapsia).

249. nenetsit syöttävät haehae
-henkiä poron rasvalla ja verellä 
(muutamia kertoja vuodessa, 
vrt. isoista asioista kiitettäessä).

250. nenetsit kuvailevat 
pyhäköissä (khekhe ya, pyhä maa) 
eläviä haltijoita "ilman, päivän 
ja maan hengiksi" (kuvat puisia, 
noitien valmistamia, 15-20cm 
pitkiä, päättömiä, pidetään 
turkisten alla, puetaan pieniin 
vaatteisiin).

251. nenetsit kutsuvat noitien 
valmistamia haltijakuvia nimellä 
syadey (laaditaan pyhäköissä 
kasvavien puiden oksista, 
uskotaan tuovan pyyntionnea, 
viedään takaisin pyhäkköön 
käytön jälkeen).

252. nenetsit laativat sukulaisten 
henkien kuvat itse (30-40cm 
pitkiä, päällisiä, puetaan sukupuolen 
mukaan, jokaisella oma pyhä 
poronsa, vrt. noitien laatimat 
päättömät luonnonhenkien eli 
aluehaltijoiden kuvat).

253. nenetsit pitävät haltijareessä 
pyhäkössä kasvanutta pientä 
pihtakuusta (kuljetetaan reessä 
kuolemaan asti, sukujen 
syntypuiden, pyhäköiden ja 
rekien yhteydestä).

254. nenetsit kutsuvat haltijareessä 
(khekhe khan) pidettyjä kuvia 
nimellä siadei (periytyvät isältä 
pojalle).

255. nenetsit pitävät haltijarekeä 
kodan takana olevassa miesten 
tilassa (nokka kotaa kohti).

256. nenetsit kutsuvat 
haltijareessä pidettyjä haltijoita 
luonnonhengiksi (vrt. keskistä 
hallitsevat aluehaltijat joiden 
tahdosta riippuu mailta saatava 
elo, vrt. saamelaisten seidat).

257. nenetsit nostavat 
haltijakuvat reestä pyhäkössä 
käytäessä, rekeä uusittaessa ja 
haltijoille uhrattaessa (kuvien 
mukana kuljettaminen voi 
viitata vanhempaan vähemmän 
liikkuvampaan elämäntapaan, 
aikaan jolloin elettiin lähempänä 
pyhäkköjä, ennen porojen 
kesyttämistä).

258. nenetsit kutsuvat sisällä 
pidettyjä henkiä kodanhaltijoiksi 
(suojelushengiksi muuttuneita 
sukulaisten henkiä, puetaan 
sukupuolen mukaan).

259. nenetsien kodanhaltijoista 
pitää huolta akka eli perheen 
isoäiti (opettaa tehtävän yhdelle 
lapsenlapsista, vrt. tavat joiden 
mukaan lapsia saava nainen ei 
saa koskea kuviin).

260. nenetsit kutsuvat kodan
haltijoiden vanhinta nimellä 
Myad pukhuts (kodan-vanha
-nainen, pidetään kodan 
suojelijana).

261. nenetsien haltijakuvien 
hoitajan tehtäviin kuuluu kuvien 
pakkaaminen ja purkaminen, 
uusien vaatteiden laatiminen 
ja haltijoiden laittaminen 
nukkumaan (makuupaikka 
kodan puhtaassa tilassa).

262. nenetsit pyytävät noitaa 
laatimaan puisen kuvan
kuolleelle omaiselle jonka 
perheen haltijakuvien hoitaja 
pukee uusiin vaatteisiin 
(vrt. selkuppien kuolinnuket, 
jälleensyntymistä odottavat 
sukulaisten henget).

263. nenetsien mukaan 
kodanhaltijat voivat auttaa 
kadonneiden porojen löytymisessä 
(asetetaan kodan oviaukon 
ulkopuolelle).

264. nenetsit laativat haltijareen 
henkien (siadai) kuvat erikoisista 
puista ("puu joka pelasti miehen 
hengen", vrt. pyhäköiden puista).

265. nenetsit kutsuvat kivistä ja 
kankaista laadittuja haltijakuvia 
nimellä ngitarma (kodan sisällä 
pidettyjä, kuolinnuken nimi).

266. nenetsit kelpuuttavat 
suojelushenkien sijoiksi "itsensä 
näyttäviä kiviä" (kiven uskotaan 
valitsevan löytäjänsä).

267. nenetsit kutsuvat 
suojelushenkien kiviä nimellä 
khekhe (pyhä kivi, puhdas kivi, 
vrt. ehyet eli sileät kivet).

268. nenetsien pyhiin kiviin 
kuuluu "ensilumen päällä ollut 
kivi", "istuva ihminen" ja "kivi 
joka auttoi löytämään kotiin" 
(kiviä jotka erottuvat joukosta).

269. nenetsit antavat pyhinä
pidetyille kiville nimiä ("eukko", 
"vartija").

270. nenetsit kutsuvat suojelushenkien 
kiviä "auttajiksi" ja "suojelijoiksi" 
(puetaan sukupuolen mukaan, 
akoiksi ja ukoiksi).

271. nenetsit pitävät haltijakuvia 
henkien makuusijoina (ei rajoita 
hengen liikkumista, voi tulla ja 
mennä mielensä mukaan).

272. nenetsit kuvailevat haltijarekeä 
"reenhengen poronhahmoiseksi 
kehoksi" (vrt. rekeä laadittaessa 
uhrattu poro, vrt. rekiä ja poroja
edeltävä aika).

273. nenetsien haltijareen perii lapsi 
jolla on rekeä kohtaan vahvoja tunteita
(muut lapset saavat rekeen uhrattuja 
huiveja, koruja ja vaatteita).

274. selkupit kutsuvat naispuolista 
kodanhaltijaa nimellä aqlalta 
(kuva laaditaan siperianmännystä, 
silmiksi helmet, puetaan kankaisiin 
tai kärpännahkaan, pidetään 
tuohivakassa).

275. selkuppien kodanhaltijat 
auttavat kotatöissä, lastenhoidossa 
ja synnytyksessä (naisten haltijoita, 
muita nimiä nega=nukke, kedol 
qullaga=vakka ihmiset).

276. nenetsiheimot kutsuvat puisia 
suojelushenkiä yhteisellä sanalla 
(tundranenetsin haehe=metsänenetsin 
kaehe, kantasanasta ae=saamen ai
=suomen ii, vrt. ii-joki, vrt. jokia 
pitkin liikkuvat sukulaisten henget, 
puinen kuva=hengen väliaikainen 
sija tai korvike vanhemmalle päiden
ja luiden palvonnalle).

277. hantit laativat uudet haltijakuvat 
vanhojen kuvien tekijän kuollessa
("hengitetään eläviksi", vanhat 
kuvat sen puun ääreen jolta uudet 
saatiin, kasvot mustiksi noettuina).

278. udmurtit kutsuvat kodinhaltijaa 
Korka-kuzoksi (haltijalle uhrataan 
joka kolmas vuosi, lahjat tuleen, 
uskotaan antavan onnea asumiseen).

279. mansit pitävät kodinhaltijoita 
(pupyg) koreissa, pusseissa tai 
vakoissa (lahjat samaan astiaan).

280. mansit laativat pupien sijoiksi 
puisia ihmis ja eläinhahmoja, lippaissa 
pidettyjä turkiksia ja pyhiä kankaita 
joiden kulmiin ommellaan kolikoita 
(arsyn, vrt. parsia, harsia).

281. mansit pitävät perheen pupeja 
peräseinällä sijaitsevalla "henkien 
hyllyllä" (hopeisen kulhon, puisen 
kupin, savustamiseen käytetyn 
käävän ja pyhänä pidetyn 5-kielisen 
soittimen (sangvyltap) tai kannuksen 
(koip) kanssa, toisen tiedon mukaan
soittimet "henkien aitassa" mistä 
noudetaan haltijoita kutsuttaessa).

282. mansit kutsuvat henkien 
hyllyä nimellä pupi norma 
(sijaitsee verhojen takana).

283. mansit kutsuvat henkien 
aittaa nimellä jalpin sum´iakh 
(jalpin=pyhä, iakh=jokikunta, 
jakhin eli jokikunnan yhteinen 
pyhäkkö).

284. udmurttien kodinhaltijoihin 
kuuluu Korka-murt (koti-mies), 
God-murt (kenttä-mies) ja Obin
-murt (aitta-mies, vrt. urt=yksi 
ihmisen sieluista, vrt. uro, arto).

285. marit kutsuvat kodinhaltijaa 
nimillä Surt kugyzha (kodin henki) 
ja Agun kugyzha (aitan henki,
vrt. aku).

286. udmurttien kodinhaltijoihin 
kuuluu Korka-kuzu (koti-henki).

287. udmurttien mukaan Korka-murt 
"elää lattian alla ja näyttäytyy harvoin".

288. udmurtit pitävät Korka-murttia 
hyväntahtoisena henkenä joka suojelee 
kotia, auttaa kotitöissä ja saa askareet 
hoitumaan nopeasti (tyytymättömänä 
voi aiheuttaa painajaisia tai vaivata 
lapsia).

289. mordvalaisiin kodinhaltijoihin 
kuuluu Kudava (kodan emo), Yurtava 
(heimojurtan emo), Pianakudava 
(keittokodan emo), Kardazava (ladon 
emo) ja Baniava (saunan emo).

290. mordvalaisten kodinhaltijoiden 
uskotaan suojelevan kotia, pihapiiriä 
ja perheen ja suvun tapoja ja elämää.

291. mordvalaisia kodinhaltijoita 
yhdistetään maahan, kohtaloon ja 
sukulaisten henkiin (uskotaan 
voivan vaikuttaa perheen jäsenten
kohtaloon).

292. mordvalaisten kodinhaltijat 
osallistuvat kaikille perhe ja 
sukupäiville (koko suku läsnä, 
tämän ja tuonilmaiset).

293. nenetsien haltijareki (hehekan) 
periytyy isältä nuorimmalle pojalle 
(pojattomassa perheessä viedään 
suvun kalmistoon tai pyhäkköön,
vrt. pojat miehen suvun jatkajina).

294. udmurttien kodinhaltijoihin 
kuuluu Vorsud (pitäjä-ruokkija, 
sukuonnen henki), Korka-murt 
(kodin-henki), Gid-murt (pihan
-henki), Mynco-murt (saunan
-henki), Obin-murt (aitan-henki), 
Meza-vozmas (rajojen-suojelija) 
ja Bytsym-nuna (karjan-suojelija).

295. saamelaiset kutsuvat kodan 
peränurkkauksen haltijaa nimellä 
Boassoahkka (posion akka, elää 
tulen ja peräseinän välissä).

296. saamelaiset pitävät Boasson
ahkkaa kodan irtaimiston, ruokien 
ja posiossa pidettyjen pyhien 
esineiden (kannus) suojelijana 
(vrt. nganasanien ruokavaroja 
hallitsevat vanhat naiset, näiden 
ilmentymä).

297. saamelaiset pitävät Boassun
ahkkaa pyyntionnen antajana 
(hallitsee ruokia ja kodan pyhänä 
pidettyä takaovea josta miehet 
käyvät kalaan ja metsälle).

298. saamelaisiin kodinhaltijoihin 
kuuluu kentän eli pihapiirin rajoilla 
elelevä Gieddegeazegalgu (kentänpään
-eukko, pidetään perheen ja suvun 
tapojen valvojana, vrt. kentän rajoilla 
sijainneet kotipyhäköt ja uhripuut).

299. saamelaiset kuvailevat
Gieddegeasgalgua "vanhaksi 
viisaaksi naiseksi jolta voi käydä 
kysymässä neuvoa".

300. saamelaisten mukaan 
Boassoahkka suojelee kotaa ja 
pitää huolta siitä että posiossa 
on syötävää (kodinhaltijoiden 
luonteesta, elämää yllä pitäviä 
voimia).

301. saamelaiskodan molemmilla 
ovilla on oma haltijansa (Paossjo-
akka=takaoven haltija, Uks-akka
=etuoven haltija).

302. "sanottih jotta naishaltie kun ois 
näyttäytyn unissa nin se talo ois siitä 
paremmim mänestyn" (unissa 
näyttäytyvät haltijat).

303. "myödykarvah moahardii silittäy, 
suorittau da kohendeloo" (maanhaltija, 
silittää kotieläimiä myötäkarvaan).

304. "ei tapeta tanhuttilal hiirdä eigo 
miityttä elävöä, sanotah, a ku om 
moanhaldie" (kodin lähellä liikkuvia 
eläimiä pidetään maanhaltijan
hahmoina).

305. "kuv viimeni riihi puitih sykysyllä, 
niin siitä yksi lyyheh jätettih riihem 
partisilla nurkkah" (riihen haltijalle, 
jokaisella rakennuksella haltijansa).

306. "olgah poigan hyvä lykky matassas" 
(lykky matkassa, vrt. osa).

307. "lykkyni ku keral lähtöö, siid hyvä 
on kävellä" (keralla lähtevä lykky, 
vrt. nenetsien kantamat taikakalut, 
suojelushenkien sijoja).

308. "kum moate ruvetah ni liikehtä 
kuuluu siinä pertissä" (henkiä vai 
hiiriä, vrt. yö henkien aikana).

309. "sinne muzikan panov laen peäl" 
(miehen laen päälle, vrt. haltijan 
kuvan).

310. "missä meil ollah jumalat om 
paratsuppu" (jumalat=kodinhaltijat, 
paratsuppu=peränurkka).

311. "jogahizella oma i oza on" (osa 
eli suojelushenki).

312. "omoa ozoa kun ed oppine, 
sini ei soa tiedeä miittuin oled" 
(oman osan oppiminen).

313. "kiittäkkäh ozoa, gu hengih jäi" 
(osan kiittäminen).

314. "oza on hagon al, etsi vai, 
ga lövväd" (haon alla piileskelevä 
osa, vrt. eläinhahmossa liikkuva 
suojelushenki).

315. "pidäv oppie omah ozah eleä" 
(oman osan eläminen, myötäinen
=osan elämistä, vastainen=osaa 
vastaan elämistä).

316. "se moan haltie, se on olomassa 
kyllä, joka talossa" (maanhaltija eli 
talon alla olevaa maata hallitseva 
henki).

317. "tuuvah liuhtehen kodih i 
pannah jumaluglah i vuuven 
siinä i pietäh" (liuhtehen
=verkkaisesti soutaen, jumaluglah
=kodinhaltijoiden nurkkaan, 
vrt. jälleensyntymistä odottavat
kuolinnuket).

318. "izändä taloin haldieda pideä" 
(vieraat isännät, vieraat talot,
vrt. naisen kota).

319. "pannah koiz lautsal piiroa, 
kurniekkoa, sit pominojjah, 
tulgoa syömäh da juomah 
sundoloil suuruksil, vereksil 
veroizil, suuris syndyiziz olijad" 
(sukulaisten henkien kutsumista, 
vero=ateria).

320. "sid mendyy pidää 
enzimäzikse nostaa kuvat puuloih" 
(metsäpyhäkköön mentäessä, 
kotona ja metsässä pidetyt 
haltijakuvat, kotona pidetyt
=viimeisenä kuolleiden henkien
sijoja, metsässä pidetyt
=vanhempia polvia, viedään 
metsään sen jälkeen kun 
hengen uskotaan syntyneen 
sukulaislapseen).

321. "olipa piika pikkarainen, 
kolmen sormen korkunainen, 
pikkusen pituinen vaaksan" 
(vrt. haltijakuvat).

322. "nouseppas luontoni 
lovesta, tupa hiisi hiiloksesta" 
(hiilloksesta nousevat hiidet, 
hiisi=henkiolento, sukulaisen 
henki, hiita=hiisien pyhäkkö, 
vrt. seita).

323. "kanspojat" (pikku-ukot,
vrt. kansa).

324. "karsikkopuita ol talloen 
seuvuilla ja niihim panivat 
puumerkkisän" (vrt. panimme,
vrt. sukujen pyhät puut).

325. "ennev vanahaan ku isäntä 
kuol, niih hakattii oksa karsikko
puusta poes" (vieraat isännät,
omat pyhät puut, vrt. heimojen
syntypuut).

326. "kolmaasti aastaiassa istuu 
karsimpuun oksilla" (kolmasti 
vuodessa, istuu kodinhaltija 
karsikkopuun oksilla, vrt. kodin 
lähelle tulevat linnut).

327. "sannoot joka kartanos 
on se kartanomato, joka kois 
on koihhaltija" (kartano=piha,
mato=käärme, vrt. kadonneet 
tarhakäärmeet).

328. "kartanohaltija" 
(kodin askareita toimittava 
ihmishahmoinen haltija).

329. "toimitettii jotta sae kaikiv 
vallan kastetta maistoa" (maistaa
kaljaa, kodinhaltija, saa osansa 
kaikesta talossa valmistetusta).

330. "haltijat kuoloo" (talon
pitämyspuun kaatuessa, puut
=henkien oikeita sijoja, puiset 
kuvat=oksistaan tehtyjä).

331. "katoppa kun keijulaeset 
juostak keputtaa orsilla" (orsilla 
juoksevat keijulaiset, vrt. hiiret).

332. "sellaneh haltijaks joutuu 
kylässä joka ensimmäiseks kylässä 
kuolee" (kylässä eli talossa).

333. "sit ain pantii jumalannurkkaa 
ne putskat" (virpomiseen käytetyt 
varvut, taikakaluja).

334. "istuvaj jutkottaa kum puujumala" 
(puujumalat, vrt. lainasana haltija).

335. "ja sit semmonen talo sit misä 
ol naishalttija ni, see ol sit paljo 
tommone kerkkemp kaikis se ol 
pahempi, juu että miäshalttija se 
piretti sit nin kum parempan" 
(vieraat talot, vieraat miehet,
vieraat haltijat).

336. "laattiaa ei saanuj jättää 
illoom pahaan siivho, sitten se 
yöllä jyllästi" (hyviä tapoja 
puolustavat kodinhaltijat).

337. "oli vähä vielä vanhaa onnia 
jälliillä" (vanhaa onnea, vrt. uutta, 
vrt. periytyvät henget).

338. "hiiskös sitä oekeej jängittää" 
(hiisi jängittää ovea, itsekseen 
aukeilevaa, vrt. hiisi=sukulaisen 
henki, h-ii-si).

339. "sil ihmiseel ku on oikee sellane 
kova haltija, ku tempajaa oven auki 
nii jo jäpsähhät" (ihmisellä kova 
haltija, vt. suojelushenki).

340. "tääl ei ol kummitelnu tääl ei 
ol tehny mittä muutak, tääl o rauha 
maas" (oudoksutut kummittelut, 
oikein kuolleista tulee ystävällisiä
suojelushenkiä).

341. "kaivojussi tulii" (sanottiin 
vallattomille lapsille, jussi=jänis).

342. "täti sano että älä vaan katto 
että siällä on kaivokonna että se 
siappaa sinun" (kaivokonna,
vrt. rupikonna).

343. "kaivokurki siappaa oitistaaj 
jos menee pimeellä ulos" (pyhien
eläinten nimillä kutsuminen, 
vrt. perheiden suojeluseläimet,
vrt. kaivo=saivo).

344. "murha harmaa mettän tonttu 
ja kaivokurko ne ol alinomasii 
vallattomien lasten väijyjii" 
(kurko eli haltija, vrt. kurki).

345. "elä määk kurkistelemaan 
kaevoon kaevopekka pian koppoa" 
(pekka=haukka, omat kaivot
kaivettuja kaivoja vanhempia, 
luonnon luomia pyhiä paikkoja).

346. "kaivopekka kuivaa kaivon 
kun kivie viskoa sinne" (hyvät
eli omat tavat).

347. "elä mänel lähellen kaivvoo, 
kaivoukko tulloo ja ottaa pitkällä 
käillään" (pitkäkätinen haltija).

348. "kaivoäijillä ja millä heittiä om 
pellooteltu" (vallattomia lapsia).

349. nganasanien mukaan millä 
tahansa voi olla henki eli nguo 
(oudon muotoinen tai poikkeavalla 
tavalla löydetty kivi hengekäs, 
muiden kivien ollessa hengettömiä).

350. nganasanit kutsuvat 
perheen suojelushenkiä nimellä 
koika (auttavat metsästyksessä,
antavat terveyttä ja onnea,
kohdellaan hyvin, annetaan
osa saaliista).

351. nganasanien koika-henkiä
pidetään haltijakuvissa elävinä
nguo-henkinä.

352. nenetsit pyhittävät poron 
perheen pyhää rekeä vetämään
(poron uskotaan kuuluvan kodassa 
ja reessä pidetyille haltijoille
joiden sijoina kivet ja puiset 
ukot ja akat).

353. nenetsit uhraavat vanhaksi 
tulleen pyhän poron haltijareen 
edessä (uusi poro pyhitetään 
tehtäväänsä piirtämällä kylkiinsä 
päivän ja nuolten kuvat).

354. selkuppien aqlalta-haltijoita
pidetään keteiltä omaksuttuina
(ketin alal / alul, perhettä ja
tulisijaa suojeleva naispuolinen
henki, sijanaan siperianmännystä
laadittu puu-akka johon liimataan
kärpännahkaa, kankaanpalasia
ja helmiä, "jotta muistuttaisi
ket-naista"). 

355. selkuppien mukaan aqlalta
-akka auttaa kodanhoidossa, lasten 
kasvatuksessa ja synnytyksessä
(kuvaa pidetään tuohivakassa).

356. selkupit kutsuvat puisia 
haltijakuvia nimillä losy (henki), 
nega (nukke) ja kedol qullaga 
(tuohivakka ihmiset).

357. nenetsit pitävät saarella 
elävää Nevye khekheä kaikkien 
kodanhaltijoiden (khekhe) emona 
(vrt. yhteen heimoon kuuluvien, 
haltijan sijana saaren keskellä 
sijaitseva iso kivi).

358. nenetsit kuljettavat perheen 
tai kodan suojelushenkien (siede) 
kuvia haltijareessä (khekhe khan, 
puisia ukkoja ja akkoja, erikoisia 
kiviä, kiitetään pukemalla uusia 
vaatteita ja hieromalla poron 
verellä).

359. nenetsien haltijareessä 
(khekhe-khan) pitämät haltijakuvat 
(khekhe) edustavat miehen henkiä 
(jokainen esine edustaa jotain 
henkeä, pyhä kivi=edustamansa 
hengen pyhäköstä otettu, kuolinnukke
(ngitarma) edustaa jotain miehen
sukulaista).

360. nenetsit pitävät haltijakuvia 
(khekhe) henkien sijoina (henki 
voi tulla ja mennä vapaasti).

361. nenetsit antavat haltijakuville

(suojelushengille) lempinimiä 

("vartija", "akka", "parantaja").

362. nenetsit kuvailevat haltijarekeä

"poronhahmoiseksi kehoksi jonka 

reen henki elävöittää".

363. nenetsit kutsuvat kodanhaltijaa
nimellä Myad pukhutsya (kodan
-vanha-nainen, suojelee kodassa 
elävää perhettä, haltijan palvonta
periytyy äidiltä tyttärelle).

364. nenetsit käyttävät Myad 
pukhutsyan kuvana puista nukkea 
(pidetään kodan naisten puolella,

vanhimman naisen tyynyllä tai 

laukussa makuusijan yllä).

365. nenetsit kiittävät Myad 
pukhutsyaa pukemalla haltijan
kuvalle uusia vaatteita (lapsen 
syntymän jälkeen, taudista 
parannuttaessa).

366. nenetsityttöjä opastetaan 
Myad pukhutsyan palvontaan 
antamalla tyttöjen ommella 
nukelle uusia vaatteita (pidetään 
odotettuna asiana).

367. nenetsien mukaan Myad 
pukhutsya auttaa perheen naisia 
ja lapsia (etenkin synnytyksessä 
ja taudeista toivuttaessa, vrt. 
miehen reessä pitämät kuvat,
naisen kota, miehen reki).

368. nenetsit esittelevät 
vastasyntyneen ensimmäisenä 
Myad pukhutsyalle ("jotta ottaisi 
suojelukseensa ja puolustaisi 
vahingollisia henkiä vastaan").

369. nenetsit tuovat Myad 
pukhutsyan kuvan syömään 
perheen kanssa (etenkin isompia 
asioita muistettaessa, toisen tiedon
mukaan haltijalla oma paikkansa
tulen ympärillä).

370. nenetsit pitävät Myad 
pukhutsyaa kodan tulisijan 
maan päällisen osan suojelijana 
(maan alaisella osalla eri haltija, 
vrt. saamelaisten ahkka-henget).

371. nenetsit kutsuvat tulisijan
alla elävää haltijaa nimellä 
Yamunya pukhutsya (vanha
-maanalainen-nainen, hengelle

ei laadita kuvaa (alisen henki), 
pidetään tulen, ihmisten ja 
heimon suojelijana).

372. nenetsipojat auttavat 
isäänsä haltijarekeen (khekhe 
khan) liittyvissä menoissa 
(rekeä pidetään kodan takana, 
edustaa isän suojelushenkiä).

373. nenetsit pitävät haltijareen 
ajamista poikien tehtävänä 
(ajavat rekeä leiripaikkaa 
vaihdettaessa, rekeä vetää 
kaksi ylisenhaltija Noomille 
pyhitettyä poroa, vrt. isän 
heimon perustajalle eli
toteemille).

374. nenetsiperheiden 
mukana kuljettamia haltijakiviä 
pidetään yhdestä paikasta 
otettuina (vrt. suvun tai heimon 
syntypaikasta).

375. nenetsit kutsuvat ihmisiä 
suojelevaa ja auttavaa henkeä 
nimellä siede (kuvansa voidaan 
tuhota jos ei täytä tehtäväänsä).

376. nenetsit pyhittävät perheen 
haltijoille poroja (pyhitettyä 
poroa ei saa kaataa tai käyttää 
töihin, "niin kauan kun pystyy
kävelemään omilla jaloillaan").

377. nenetsit pitävät haltijakuvia 
(sjaadai) keskisen haltijoiden 
(haehe) sijoina (kuljetetaan 
mukana koska ollaan kaukana 
henkien oikeilta asuinpaikoilta).

378. hantit koristelevat 
haltijakuville (xor) puetut 
vaatteet pyhillä kirjailuilla 
(jeman-xansi).

379. hantien suojelushenget

(lux) ovat näkymättömiä 

ihmishahmossa ollessaan 

(tulevat näkyviin eläin tai 
puuhahmoon vaihtaessaan, 
ilmestyvät unissa).

380. hantien mukaan 
haltijakuva (lux xor) ilmentää 
haltijan hahmoa (hahmoa jona 
näyttäytyy ihmisille).

381. hantit kuljettavat luxien 
kuvia matkoilla ollessaan 
(leirissä oltaessa pidetään 
kodassa tai pyhässä reessä).

382. hantit uhraavat perheen 
suojelushengille (lux) asettamalla 
kuvansa yhteen joukkoon, 
hieromalla suutaan kalanrasvalla 
tai verellä, laittamalla eteensä 
kalaa tai lihaa, pukemalla kuville 
uusia vaatteita, koruja tai muita 
varusteita (naishaltijoille punaisia 
/ kirjavia, mieshaltijoille aseita 
/ metallipaloja) ja kietomalla 

ympärilleen punaisia nauhoja.

383. hantit pitävät perheen 

suojelushengen kuvaa pyhässä 
aitassa (jeman ura, toisen tiedon 
mukaan mul sun-nimisessä 
paikassa).

384, hantit kutsuvat perheen 
suojelushenkeä nimellä lux 
(kuvaa pidetään hyllyllä kodan 
/ majan pyhässä nurkassa, 
appa-nimisessä laukussa,
vrt. apposet).

385. hantit valmistavat luxien 
kuvia (xor) puusta, kivestä, 
luusta ja metallista (kääritään 
kankaisiin tai huiveihin).

386. hantien haltijakuvat (xor)
ovat ihmishahmoisia (joukossa 
hanhennokkia, karhunkynsiä 
ja pieniä kiviä, x=k tai h,
vrt. korea).

387. hantien mukaan luxit 
ovat yhteydessä ihmiseen jota 
suojelevat (x=k, vrt. luk-ea, 
loihtia, taikoa, lukea henkeä, 
puhutella henkeä).

388. hantien lux-henkien 
kuvat (xor) ovat eri kokoisia 
kuin kuolinnuket (xorit 50cm, 
ittarmat eli kuolinnuket 20-25cm, 
ittarma=jälleensyntymistä 
odottavan hengen sija, xor 
=suojelushengen sija).

389. hantien mukaan luxin 
voima kasvaa tälle annettujen 
lahjojen myötä (kuvia kääritty 
jopa 19 huiviin, toisaalla 
yhdeksään isoon ja kymmeneen 
pienempään huiviin).

390. hantit ompelevat luxien 
uhrihuivien kulmiin kolikoita 
ja kelloja.

391. hantien lux-henkiä
pidetään henkilökohtaisina 
ja salaisina (perheen tytär ei 
tiedä miltä veljensä lux 
näyttää).

392. hantien kodanhaltijoihin 
kuuluu Xotan-imi (kota-vaimo, 
kodan suojelija, kuvaa pidetään 
pyhässä nurkassa (mul-taxa) 
noram-nimisellä hyllyllä).

393. hantit muistavat Xotan
-imiä pukemalla kuvalleen 
uusia vaatteita ja uhraamalla
huiveja (perheeseen kuuluvat 
voivat uhrata haltijalle, kuvia 
ei näytetä vieraille).

394. hantimies suorittaa 
leirissä pitämänsä uhrimenot
kodan takana (paikalla voi 
olla uhripöytä tai hylly, 
vrt. mansien uhriseiväs).

395. hantimiehillä ja naisilla 
on leirissä uhratessaan eri 
paikat / pöydät (menoihin 
kuuluu kodan ympäri 
kiertäminen (myötäpäivään) 
ja yhdesssä syöminen).

396. hantit syöttävät perheen
suojelushenkiä (lux) vieraan
tullessa (vrt. sukulaiset ja
vieraat vieraat).

397. hantien mukaan luxit 
auttavat kotiin ja terveyteen 
liittyvissä asioissa (leiristä 
poistuttaessa käännytään 
vesissä ja metsissä elävien 
henkien puoleen).

398. hantit ottavat kodassa 
pidettyjä suojelushenkiä (lux) 
mukaan metsäpyhäköissä 
käydessään (vrt. henkien 
väliset sukulaisuussuhteet,
vrt. toteemit).

399. hantit laativat kuusesta 
puisia haltijakuvia (jalans, 
50-60cm pitkiä, suipot päät).

400. hantit kutsuvat henkeä,
suojelushenkeä ja haltijakuvaa
sanoilla lux, lunx, lönx, tunx,
lonk, lönk, hlunk ja lonxa.

401. nenetsit kutsuvat pyhää 
sanalla xaebyidya (vrt. xaeh
=ukkonen, vrt. haehae).

402. nenetsit kutsuvat 
suojelushenkeä sanalla xaex 
(vrt. xaexda=itsepäinen, 
etenkin porosta).

403. selkupit kutsuvat haltijan
kuvaa sanalla porkae (vrt. porkka, 
pori-uhri, por-heimo, por-timo).

404. selkupit kutsuvat henkeä
ja henkiolentoa sanalla losi 
(vrt. hantien lonx).


"huaba lozie i terveh olla pidäu" 
(haapa losia, vrt. loz=haltija).

"mänköä tervehenä, onnie matkahana"
(onni matkassa, vrt. mukana kannetut 
suojelushenkien kuvat).

"tahnuthardii ziivattoi kattsou, kenen luubiu 
häi hyvin, sid villad om myödykavaizin" (vieraat 
ziivatat eli lehmät, vieraat tanhuen haltijat,
luuviu, luuvii).

"kazii ei pie potkie, sit tanhuthardii suuttuu"
(kazii eli kissaa).

"se moan haltie, se on olomassa kyllä"
(maan ja kodin haltijat).

"sillä paikalla vedelöy, saneldih"
(vetelee eli kummittelee, vrt. johdattaa).

"Anni tytti, ainut neiti, niemen neitoni verövä"
(niemen neito, paikkoja hallitsevat
keskisen haltijat).

"jumalakodih panemma virvat" 
(vrt. kotipyhäkköön, taikakalujen 
ja sisällä pidettyjen haltijakuvien 
paikka).

"panet jumalkodah virbazet"
(virpomisvitsat, taikakaluja).

"tuuvah liuhtehen kodih i pannah jumaluglah i vuuven siinä pietäh"
(jumal ukla, kotipyhäköt).

"ei poiga tiedänyh, omaz ozaz välityi"
(osastaan eli onnestaan, vrt. kulki
onnensa ohi).

"oza tuaste i hyppäi yläh" (osa 
hyppäsi, vrt. suojelushenkien 
eläinhahmot).

"paltsain om perätsupuz, palatti ylembän"
(vrt. haltijoiden hyllyt).

udmurtit kutsuvat kodinhaltijaa

nimin Korkamurt, mudor ja vorsud 

(pyhän aitan haltija Böddzöm 

kua-peri).

udmurttien vorsud-hengen

uskotaan elävän perheen 

kuala-pyhäkössä seipään päässä 

(vorsud jubo, böddzöm mudor) 

ihmisiä ja kotia suojellen 

(ystävällinen henki).

udmurtit pitävät vorsudin 

lähellä perheen muita pyhiä 

esineitä (nelikulmainen tuohiastia 

(puinen kansi), kuusen oksia 

ja toinen astia puulusikan 

keralla).

udmurtit uhraavat perheen 

vorsudille kaikissa tärkeissä 

tapahtumissa (pidetään 

läheisimpänä / rakkaimpana 

haltijana, sukulaisten 

henkien ilmentymä).

udmurttien mukaan vorsud

-haltijan ystävällinen olemus 

ympäröi / kattaa koko kualan 

(vrt. kuan eli kodan).

udmurtit kutsuvat suvun yhteistä 

pyhäkköä nimellä boddzöm kuala 

(sisustuksena seinälautoja, 

lankkupenkkejä ja uhrihyllyjä 

joille lasketaan / ripustetaan 

koivunlehviä tai vaaleita 

uhriliinoja, lehvät vanhempaa 

perinnettä).

udmurttien sukukualan hoitajina 

toimii suoraan suvun perustajista 

polveutuvat yksilöt (mitä isompi 

suku sitä enemmän pyhäköitä / 

hoitajia).

udmurttien sukukualassa voivat 

uhrata / rukoilla kaikki sukuun 

kuuluvat (perhekualassa vain 

perheen jäsenet).

hantit pitävät perheen 

suojelushenkien (lux) kuvia mul 

suniksi kutsutussa pyhässä

nurkassa (appa-nimisessä pussissa,

hyllyllä verhon takana).

hantit laativat suojelushengen

(lux) kuvan puusta, luusta,

kivestä tai metallista (suurin osa

puisia, kuka tahansa voi laatia

kuvan, puetaan vaatteisiin ja 

huiveihin).

hantien lux-hengen palvontaan

kuuluu pyhäkössä pidetty hengen 

kuva ja tähän yhistetyt pienemmät 

esineet (hanhennokka, karhunkäpälä, 

pienet kivet, uhriliinat, uskotaan

olevan yhteydessä luxiin ja ihmisiin 

joita suojelee).

hantineito ottaa perheensä luxiin 

liittyvän esineen (kankaaseen 

kääritty tikku) mukaansa naimisiin 

mennessään (taian tehtyään, 

vrt. paikan vaihtaminen, vaatii 

hengen suostumuksen).

hantit pitävät perheen 

lux-henkiä kodin pyhässä nurkassa 

(kääritty uhriliinoihin joiden 

nurkkiin ommeltu kolikoita ja 

kulkusia, liinojen uskottu 

kasvattavan hengen voimaa).

hantien mukaan lux-henget 

auttavat omiaan huonoa onnea, 

tauteja ja surua vastaan.

hantit pitävät perheen lux-henkiä 

pusseissa (eri nurkassa kuin 

ittormat eli viimeksi kuolleiden 

kuolinnuket).

hantit syöttävät lux-henkiä 

pyhien aikaan, hautajaisissa ja 

lapsen syntymän jälkeen (vrt. 

sukulaisten henkien läsnäollessa).

hantien kodinhenkiin kuuluu 

Xotan-imi eli kotaemo (kodin 

suojelija, kuvaansa pidetään 

pyhässä nurkassa noram-hyllyllä 

tai poronnahkaisen vyön päällä, 

haltijalle uhrataan eli puetaan 

huiveja).

hantit eivät poista luxeille

puettuja huiveja, vaatteita 

tai muita esineitä (kuuluvat 

haltijoille).

hantit eivät näytä lux-henkiään

toisille perheille tai vieraille 

(henkilökohtaisia, vain perheeseen 

kuuluvat voivat jättää luxeille 

lahjoja).

hantiperheissä jokaisella on 

oma luxinsa (salassa pidettyjä,

veli ei tiedä miltä siskonsa 

lux näyttää).

hantien mukaan lux-henget 

suojelevat tulipalolta ja tuovat

perheelle hyvää onnea.

hantit kutsuvat lux-hengille

uhraamista vanhempien tai vanhojen

syöttämiseksi.

hantit kutsuvat kodan takana 

vietettyjä uhrimenoja nimellä ox onti 

(pään painaminen, 20m kodasta 

pohjoiseen, paikalla 4-jalkainen

uhrihylly (norom) jolla pidetään 

suojelushengen lipasta (lux laras), 

oikealla puolellaan maahan pystytetty 

uhripuu (jir jux) joka sidottu 

uhrihyllyyn).

hantien ox onti-menoihin kuuluu 

ruokauhrin vieminen lux-hengelle, 

kumartelut, ympäri pyöriminen, 

kodan ympäri kiertäminen 

(myötäpäivään) ja yhdessä syöminen 

(perheen miesten menoja, 

naisilla oma pöytänsä kodan 

eteläpuolella).

hantit syöttävät kotona 

pidettyjä lux-henkiä vieraita 

kestittäessään (vieraita 

eli käymään tulleita

sukulaisia).

hantit vievät lux-henkiä 

käymään metsäpyhäkössä (laitetaan 

istumaan kuin olisivat eläviä 

olentoja, osallistuvat menoihin 

toisten keralla).

hantit eivät puhuttele lux-henkiä

kotona ollessaan (pelkästään 

syötetään, puhuttelu tapahtuu 

metsäpyhäkössä missä asuvat 

oikeasti).

hantit kutsuvat eläinhahmoisia

suojelushenkiä sanoilla lux-xor 

(lux-kuva, karhuja, kärppiä, 

kuikkia, poroja, x=k tai h,

vrt. luksa, luka, lusa, luha,

vrt. lu=luu).

hantit muistavat lux-xoreja 

kodan pyhässä nurkassa (mistä 

saapuvat kutsuttaessa, vrt. missä 

kuviaan pidetään, vrt. nurkissa

viihtyvät lu-kit).

samojedien haltijarekeä

ajetaan kulkueen viimeisenä

(vrt. tuonilmaisen

ensimmäisenä).

samojedit pukevat kodassa

pidetyt haltijakuvat uusiin

vaatteisiin joka vuosi

(vrt. perheenjäsenet).

udmurttien perhepyhäköissä

(kuala) on maalattiat 

(tampattu kovaksi, lattian 

keskellä kivin ympäröity 

tulisija ja pata, ovi 

etelään).

udmurttikualoita pidetään 

entisten asuinpaikkojen

jäljitelminä (ikkunattomia 

savutupia, tulen päällä

savuaukko, vrt. kotaa 

seurannut asumus).

udmurtit tuovat kualaan

koivun / hopeakuusen oksia

(vuodenajan mukaan /

edellisten kuihduttua).

udmurttien perhekualan 

tuhka (tulen henki) 

tuodaan sukukualasta 

(vakassa tai tikussa, 

"otan pienemmän, 

jätän suuremman").

udmurttikualan pyhiin

osiin kuuluu tulisijan

tuhkat, kivet ja vorsud-

vakka (voidaan siirtää 

toiseen paikkaan 

taikamenoin).

udmurttien kualat polveutuvat 

ihmisten tavoin (oman kualan 

perustaneella voi olla 

käytössään kaksi vanhempaa, 

missä voi myös käydä, 

viimeisin pyhäkkö saa 

nimen pieni kuala).

udmurttien heimokualassa

(iso kuala) voi käydä jopa

70 toisilleen sukua olevaa 

perhettä (asuvat eri kylissä,

lähtöisin samasta heimosta).

udmurttien kualauhriin kuuluu

saunassa puhistautuminen,

pyhäkköön matkaaminen lahjojen 

keralla, lihojen keittäminen,

henkien osan laittaminen 

kualan takaseinällä olevalle 

matalalle pöydälle, kuusen

havujen vaihtaminen (laitetaan

uhrihyllylle) ja ruuan ja juoman 

tarjoaminen vorsud-hengelle 

onnea, terveyttä, lapsia ja 

eloa pyytäen.

udmurttien kualauhrissa

naiset istuvat tulen oikealla

ja miehet vasemmalla puolella

(vaaleissa pyhäpuvuissa).

udmurttien kualauhrissa

uhrataan pyhälle hyllylle ja

tuleen (vrt. perheen ja tulen 

haltijoille).

marien mukaan kodinhaltija

Kudo-vodyz ilmestyy

perheeseen kuuluvien unissa.

marit eivät päästä 

kudo-pyhäkköihinsä vieraita

(vastaa udmurttien kualaa).

marit käyttävät kudo-pyhäkköä

perheen suojelushengen ruokien 

valmistamiseen ja yhdessä 

(henkien keralla) syömiseen 

(vrt. pihakodat).

marien mukaan kudon henki

jää elämään vanhan pyhäkön

paikalle vaikka rakennus 

häviäisi (sidoksissa 

maahan tai tuhkaan).

mariperheen suojelushengen 

sijana toimii vakassa pyhässä 

nurkassa pidetty puu-ukko 

(häissä laitetaan pöydälle 

edessään rukoillen).

virolaiset kutsuvat ullakolla

pidetyn perheen suojelushengen 

sijaa nimellä tonni vakk (saa 

osansa uhriruuista, kuljetetaan 

kodin ja pihapiirin ympäri, 

vrt. toni, tontti).

saamelaisiin kodanhenkiin 

kuuluu Kyode jielle 

(kodan-alla-asuja).

saamelaisten muistamiin

kodinhenkiin kuuluu Port 

hozjin (elää tulen alla, 

tulisijassa kohtansa jonka 

yli naiset eivät astu, 

voi ilmestyä koiran 

hahmossa).

udmurttien kodinhenkiin

kuuluu lattian alla elävä

Korka-murt / Korka-kuzo 

(näyttäytyy harvoin, 

suojelee asukkaita 

vahingollisilta hengiltä, 

osallistuu kotitöihin, 

uhrit lattian alle).

udmurttien mukaan Korka-murt

voi aiheuttaa myös pahaa

(ilmestyä painajaisena,

sitoa yhteen hiuksia tai

partoja, saada töitä

epäonnistumaan).

marit kutsuvat kodinhaltijaa

Port-ozaksi, Port-kuguzaksi 

ja Port-kuvaksi.

marien mukaan Port-oza

ilmestyy sukupuolensa mukaan 

pukeutuneena ja suojelee 

kotia varkailta, tulelta 

ja taudeilta.

marien mukaan Port-oza tuo 

perheelle onnea ja vaurautta.

marinaiset puhuttelevat 

kodinhaltijoita iltaisin 

("pirtti ukko, pirtti akka, 

anna onnea ja terveyttä").

marit hautaavat Port-ozan

uhrit maahan (lattian alle).

ersalaisten kodinhenkiin

kuuluu Kardas-sarko (piha

-sarko, elää pihalla kiven 

alla, mies tai naispuolinen).

mordvalaiset kutsuvat 

kodinhaltijaa Kud-avaksi 

ja Kud-azeravaksi

(ava=emo, vanhempi sisko).

mordvalaiset pitävät Kud-avaa 

kotina itsenään ("Kud-ava,

anna anteeksi sille joka

rakensi sinut ja joka 

lämmittää sinua").

mordvalaiset kutsuvat 

pihapiirin haltijaa nimillä

Jurt-ava ja Jurt-azerava

(vrt. turkkilaisten jurtat, 

yhteisissä haltijoissa

paljon vierasta, oma perinne

=jokaisella perheellä omat 

suojelushenkensä).

mordvalaiset kutsuvat kylän 

haltijaa Vel-avaksi 

(vrt. veljeskylä).

marien mukaan jokaisella 

kodilla (kudo) on henki (ort) 

joka voi poistua jos kodissa 

riidellään, huudetaan, 

poltetaan tupakkaa tai ollaan 

siivoamatta.

marit kutsuvat kodin pitämiä

ääniä ortin liikkeiksi.

marien mukaan autiotalojen 

ort on poistunut (pidetään

hengettöminä, kuolleina).

kodin ääniä pidetään 

kodinhaltijan puheena 

(suostumuksena, vastauksena

hyvään huomeneen).

kodinhaltijaa pidetään 

ensimmäisen tulen sytyttäneen 

henkenä.

kodinhaltijan uskotaan pitävän

huolta perheen ruuista ja 

lapsista (naispuolista pidetään 

parempana).

kodinhaltijoihin kuuluu Raja-aija

(elää pihapiirin rajoilla, "huutaa

kuin Raja-äijä", ilman kaikua,

puhutellaan rajakivillä).

virolaisten kodinhenkiin kuuluu 

Kodoj eza (elää pihan nurkassa

olevassa "puhtaassa kohdassa", 

saa osansa kaikista uhrilihoista, 

kotikaljan haltija).

mordvalaisten kodinhenkiin kuuluu

Kardas-syarko-ozais (elää kiven

alla keskellä pihaa, suojelee kodin

asukkaita ja rauhaa).

mordvalaisten kodinhenkiin kuuluu

Yurt-ozais (suojelee pihapiiriä) 

ja Kölyada-ozais (koivuhenki, 

suojelee kotieläimiä).

ersalaisten mukaan jokaisella

kotiin liittyvällä paikalla on 

oma suojelushenkensä (ava).

ersalaisten kodinhenkiin 

kuuluu kudazarava (kodin emo),

yurtazarava (kodin alaisen 

maan emo), banyazarava (saunan 

emo), avyn-azarava (ladon emo),

ja paksyazarava (peltojen ja 

niittyjen emo).

mordvalaisten mukaan 

sukulaisten henget auttavat 

omiaan kaikissa hyvissä 

hankkeissaan ja varoittavat 

huonoista hankkeista ja 

vaaroista (enteissä ja 

unissa).

udmurttien kodinhaltijan

Korkamurtin uskotaan

elävän uunin takana tai 

maan alla (mistä suojelee 

perhettä).

udmurtit pitävät

Korkamurttia vastuussa 

kodissa tehdyistä töistä 

ja kotona pidetyistä 

tavaroista.

udmurttien mukaan kotona

metelöiminen, viheltäminen 

ja ruuan kaataminen maahan

loukkaa Korkamurttia.

udmurttien kodinhenkiin

kuuluu Gondyr eli kontio

(pidetään Korkamurtin 

apulaisena, elää maan 

alaisissa kuopissa ja

suojelee kuoppiin laitettuja

ruokia, vrt. keksinnön

antaja).

virolaisten tonni-vakkaa 

pidetään perheiden pyhänä 

uhrivakkana (erikseen perhe 

ja kylävakat, noitien laatimia, 

pitäjänä perheen pää, kannettu 

mukana uhrimenoissa).

udmurttien kualamenoihin

kuuluu mesikupin ja kuusenoksan 

laittaminen pyhäkön hyllylle

(rukouksen jälkeen, perheen

vozhshud-hengelle, vrt. marin

voz=juuri).

udmurtit muistavat kodinhaltija

Korka kuzoa uhraamalla lattian

alle ja kodin pyhään nurkkaan

(toinen muistettu haltija

Gulbesh taka).

udmurttikodin pyhiin

paikkoihin kuuluu seinän

rakoon pujotettu koivunoksa

(kuala kutemin eli kualan

hengen uhrit oksaan).

udmurtit käyttävät naisen 

häähuivia (syulyk, sulik) 

kotona pidetyissä / perheen 

sisäisissä menoissa (alusta 

jolle ruuat / pyhät esineet 

lasketaan).

udmurtit laittavat naisen 

syuluk-huivin uuden kodin

kuala-pyhäkön hyllylle

(päälleen miehen metsästä 

hakemat kuusen / pihdanoksat

ja ensimmäiset naisen

leipomat piiraat).

marien kodinhenkiin kuuluu 

Kudyvodyz, Kyjshojyl, Syrtvodyz 

(kodin henki), Syrtkugyza 

(kodin suojelushenki), Evles 

(kodin henki) ja Kajykas 

(linnun hahmoinen henki).

udmurtit kutsuvat kodinhaltijaa

nimin Korka kuzjo, Korkamurt 

ja Korkamurm.

nganasanien mukaan kaikella 

voi olla nguo eli henki 

(nguollisen asian tunnistaa 

erikoisista piirteistä tai 

hehkusta, vrt. nämä ja nuo).

nganasanit pitävät perheen

koika-henkiä suojelushengiksi 

muuttuneina nguoina.

nganasanien mukaan koika-henget

tuovat terveyttä ja hyvää elämää,

suojelevat taudeilta ja auttavat 

perheen jäseniä (vrt. koikka

-lainen).

mordvalaisten kodinhenkien

(Kud ava, Yurt ava) uskotaan

suojelevan kotia ja perheiden 

tapoja (näkevät ihmisen 

kohtalon ja voivat vaikuttaa 

siihen, läsnä kaikissa isoissa 

tapahtumissa häistä uuden kodin

pystyttämiseen).

hantien mukaan jokaisella

perheellä on oma suojelushenki

(voi ilmestyä ihmis ja 

eläinhahmossa, eläinhahmosta

tulee perheen pyhä eläin).

obinugrilaiset kutsuvat 

suojelushenkiä nimillä kol 

puping (mansi) ja xot lungx

(hanti).

hantien mukaan suojelushenget

suojelevat kotaa (xot), 

viestivät unissa, karkottavat 

tautien henkiä ja antavat onnea  

elinkeinoihin.

saamelaisten haltijanimiin 

kuuluu eahalig (haltija, 

aarteenvartija), kuklnek (tonttu), 

ceäkkli (tonttu), jäälsaz 

(pikkuolento), halddi (vrt. halia,

halti-tunturi), pääikjielli

(jielli=eläjä), vuämsteei, 

porttjielli (pirttieläjä),

piiru (piru, vrt. pi-iru) ja 

maadar, maddar (sukulaisen

henki).

saamelaisten pyhä / pitosanastoon

kuuluu arga, argg, arg (arki), 

passai, paass (pyhä, vrt. paasi, paasata), 

käänan (aatto), käänanjeäkkääz 

(aattoilta), ceerkavpeivv (pyhäpäivä,

vrt. jerkka), passpeivv (pyhäpäivä), 

juhll, juhle (juhla), pase (pyhä, pyhäpäivä,

vrt. volgalaisten pas=jumala), juovlah 

(joulu, vrt. juolahtaa), suotastallam 

(ilottelu, huvittelu), pito, pido (pito,

vrt. pi=yö, pimeä), siorrportt (leikkipirtti,

illanviettopirtti), jooul (joulu),

rosttov (joulu, vrt. ven. rostova),

veerestkoskk (joulun ja loppiaisen keski),

evvanpeivv (juhannus, vrt. eva, iivana), 

jonnprääznik (iso juhla), iigras-siorr 

(karkelo, vrt. igramoida, ii-sielut), 

juuggalm (kemut, vrt. juuka, joki, juoda,

alm=ilma, ilmojen mukaan juhliminen),

kuassteei (kestitsijä), kuessveärr (kestitys,

vrt. vero, vara), kuassai (kestivieras, 

vrt. kua=kota), kocc, koccmos (kutsu),

koccai (kutsuja), kuassad (saada kestitystä),

noorted (kutsua koolle), nooroottad 

(kokoontua, vrt. nuoret), kuassted (kestitä), 

juuhljed (juhlia, vrt. juha=joki), 

jionnvälddempiogg (suuret pidot),

viettid, viätam (viettää, vrt. viita, vata), 

juhlod, juhlom (juhlia, vrt. juhot, julot), 

tualu (tapahtuma, tilaisuus, vrt. staalu,

taalas, taluttaa), eonastid, eoonast (kietaista, 

sitaista), navdud, naavdum (tarjota) ja piemmee 

(ruokkija, vrt. pi-emä, pi-ämmä, haltijanimet).